Blogin päivittämisen rytmi on ollut viime aikoina verkkainen. Osittain tämä johtuu ihan pirunmoisesta kiireestä, osin saamattomuudesta. Pienen pieni syyllinen on myös se, että ei ole ollut oikein asiaa.
Vaikka blogi onkin päivittynyt verkkaisesti, kunnosta olen kuitenkin pyrkinyt pitämään hiljaiselonkin aikana huolen. Vuoden pimein vuodenaika tuo kuitenkin myös siihen omat haasteensa. Ensinnäkin lenkille lähtö on huomattavasti vaikeampaa pimeällä. Viime viikkoina ei oikeastaan kertaakaan ole tullut sellaista fiilistä iltaisin, että haluaisin lähteä lenkille. Joka ikinen kerta on ollut enemmän tai vähemmän oman itseni pakottamista. Toisinaan lenkit ovat tuntuneet jopa tosi hyviltä ja olen iloinen, että taas lähdin. Toisinaan taas koko lenkki tuntuu niin uskomattoman v*ttumaiselta touhulta, että mietin mitä järkeä koko touhussa ylipäätään on. Onneksi lenkin jälkeen on aina ollut kuitenkin ihan hyvä fiilis.
Viime sunnuntaina tuli kuitenkin lenkillä vastaan jotain odottamatonta. Tarkoituksena oli juosta sellainen mukavalta tuntuva vk-lenkki suht' kovilla sykkeillä ja alku olikin tosi lupaava. Homma tuntui hyvällä tavalla epämukavalta eli juuri sellaiselta miltä hyvä vk-lenkki tuntuukin. Noin 4,5-5 kilsan kohdalla hengityksen kanssa tuli kuitenkin jokin ongelma ja lopulta oli pakko hidastaa vauhtia. Lenkin loppupuolella sain taas kuitenkin juoksun rytmistä kiinni ja juoksu meni tosi rullaavasti loppuun.
Suihkun jälkeen aloin sitten katsella Garminin dataa lenkistä ja ensiksi iski silmään maksimisyke 200. Eipä siinä vielä mitään, mittari on temppuillut aiemminkin, mutta sitten kun katsoin tarkempaa syketietoa tuo huippu osuu juurikin siihen 4,5 kilsan kohtaan, kun homma tuntui aidosti vaikealta. Kyseessä oli siis sydämen rytmihäiriö. Joskus aiemminkin olen vastaavia tuntemuksia kokenut, mutta tällä kertaa pelästyin. Koko illan ja vielä seuraavan päivänkin vointi oli nimittäin hieman epämääräinen. Maanataina soitin itsellen lääkäriajan ja tänä aamuna kävin vastaanotolla.
Vastaanotolla sitten tajusin, että ei tämä ihan niin pikku juttu olekaan. Lääkäri oli mietteliäs ja määräsi läjän verikokeita ja EKG:n. Verikokeisiin ehdin vasta ensi keskiviikkona. EKG:hen pääsin heti ja se oli periaatteessa ihan ok, syke oli aika matala ja toisaalta lääkäri puhui jotain vähäisestä läpän paksuuntumisesta, joka kuitenkin on ihan normaalia pidemmän juosseille. Sanoin kyllä, että alta kolme vuotta olen enemmän tosissani lenkkeillyt, mutta siihen ei sitten hän oikein mitään sanonut. Totesi vain, että ei tässä vielä pidä epäillä sydänlihastulehdusta. Neuvona oli, että pitää opetella juoksemaan rauhallisemmin. Yritin kyllä sanoa, että sunnuntain lenkki oli sellainen harvinaisempi tapaus, ja että yleensä kyllä ihan rauhassa kölkyttelen, mutta taisi lääkärillä olla sellainen ennakkoasenne. Toisti vain, että kölkyttele hitaammin ja viikottain voisi pitää vähän lepopäiviäkin. Ajattelin noudattaa lääkärin neuvoa ainakin ensi viikon verikokeiden tuloksiin asti. Mutta pakkohan se on reippaampiakin lenkkejä juosta talven aikana tai muuten olen ihan totaalijumissa keväällä.
Että sellaista tällä kertaa... toivottavasti jatkossa juoksut sujuu suunnitellusti eikä tule pakkolepoa. Se se vasta söisi miestä, jos kohta ei tuo lenkkeilykään aina kovin kivaa ole. Lunta saisi tulla, niin pääsisi hiihtämään.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
maanantai 12. marraskuuta 2012
Päivitystä kiireen keskeltä
Ensimmäinen osa Tukholman maratonmatkasta on nyt maksettu. Itse asiassa se on maksettu jo parisen viikkoa sitten, mutta itseaiheutetun ajanpuutteen vuoksi on blogin päivittäminen jäänyt vähiin. Viking Gabriellalla olisi siis tarkoitus lähteä 31.5.2012 kohti Tukholmaa. Kesäkuun alkuun on toki pitkä aika, mutta se tuntuu nyt pyörivän mielessä joka päivä. Mutta siksihän siitä maksettiin, että talven treeneissä on selkeä tavoite mielessä. Jokainen löysäilty treeni iskee kapuloita rattaisiin Tukholman kaduilla.
Viime viikko olikin treenien puolesta uuttera. Kuutena päivänä seitsemästä olin liikkumassa enemmälti ja varsinaista hikiliikuntaa oli noin seitsemän tuntia. Juoksua oli noin puolet liikutusta ajasta. Sen lisäksi kävin kaksi kertaa salilla ja toisella kertaa tein salilla lisäksi 45 minuutin aerobisen treenin soutulaitteessa ja kuntopyörällä.
Tunnin vakio sählyvuoro oli myös ohjelmassa. Viime viikolla oli tämän syksyn ensimmäinen peli vaihtomiehen kera ja sen huomasi heti jaloissa. Lyhyetkin palautukset virkistävät kummasti ja olo ei ollut vuoron jälkeen läheskään niin väsynyt kuin aiemmin. Maalejakin tuli mätettyä oikein urakalla vaikka meillä ei niitä varsinaisesti lasketakaan.
Sunnuntaina kävin vielä lätkimässä sulkapalloa pojan kanssa. Siinä ei varsinaisesti hikea saa pintaan, mutta on upeaa huomata miten tuollainen seitsemänvuotias kehittyy vauhdilla. Ensimmäisellä sulkapallovuorolla muutama viikko sitten palloon osuminenkin tuotti pojalta tuskaa, mutta nyt viimeksi meillä oli jo ihan pelin näköistä touhua, vaikka vielä ihan pallottelulinjalla mentiinkin. Laskeskelin, että tuota kehitysvauhtia jään viimeistään keväällä ihan täysin jalkoihin eli pakko ilmeisesti kohta varata toinen vuoro omiin treeneihin...
Olen myös käynyt verkossa ostoksilla. Uudet juoksukengät himottaisi, mutta vielä toistaiseksi on pakko ollut sijoittaa ylimääräisiä varoja jemmaan rahastoihin, kun varsinaista akuuttia tarvetta lenkkareille ei ole. Sen sijaan olen kuullut niin paljon hyvää SPIbeltistä, että olihan miun pakko itselle sellainen hommata.
Kyseessähän on pieni vyölaukku, joka on suunniteltu nimenomaan liikkumiseen. Se ei hölsky, hierrä eikä hiota. Siihen mahtuu kännykkä, luottokortti ja avaimet eli juuri ne tavarat, joita ei tiedä mihin ne lenkillä sulloisi. SPIbeltin hienoin puoli on kuitenkin se, että tavaratkaan eivät menossa heilu vaan pysyvät hienosti ojennuksessa. Ihan perusmalliinkaan en tyytynyt vaan ajattelin olla kaukaa viisas ja valita hieman hinnakkaamman, mutta paremmilla ominaisuuksilla varustetun mallin. Valitsemassani mallissa löytyy paikka kuudelle urheilugeelille ja lisäksi se hylkii vettä. Varmuuden vakuudeksi hommasin vielä lisävarusteena paketin (3kpl) täysin vesitiiviitä pusseja kännykälle.
Tuo vyö on jo sinänsä ihan turvallisuuskysymyksin täällä metsän siimeksessä. Kännykkä olisi aina hyvä saada johonkin mukaan, kun sitä ei koskaan tiedä minkä kokoinen karhu puskasta hyppää eteen. Olen huomannut, että ambulanssin tilaaminen kännykällä on huomattavasti huutamista tehokkaampi tapa varmistaa, että se auto myös oikeasti tulee paikalle hädän hetkellä. Niin... ja onhan tuosta sitten apua noissa juoksutapahtumissakin. Kaiken arvokkaan saa mukaan vyötärölle eikä tarvitse jättää niitä epämääräisiin säilytyksiin, joita kukaan ei valvo.
Mutta joo, meni aika vahvasti myyntipuheen puolelle. Toisaalta on se niin hyvä, että voin vilpittömästi suositella kaikille. Vaikkapa ihan kohtalaisen ok joululahjaidea aktiiviselle ihmiselle :)
Viime viikko olikin treenien puolesta uuttera. Kuutena päivänä seitsemästä olin liikkumassa enemmälti ja varsinaista hikiliikuntaa oli noin seitsemän tuntia. Juoksua oli noin puolet liikutusta ajasta. Sen lisäksi kävin kaksi kertaa salilla ja toisella kertaa tein salilla lisäksi 45 minuutin aerobisen treenin soutulaitteessa ja kuntopyörällä.
Tunnin vakio sählyvuoro oli myös ohjelmassa. Viime viikolla oli tämän syksyn ensimmäinen peli vaihtomiehen kera ja sen huomasi heti jaloissa. Lyhyetkin palautukset virkistävät kummasti ja olo ei ollut vuoron jälkeen läheskään niin väsynyt kuin aiemmin. Maalejakin tuli mätettyä oikein urakalla vaikka meillä ei niitä varsinaisesti lasketakaan.
Sunnuntaina kävin vielä lätkimässä sulkapalloa pojan kanssa. Siinä ei varsinaisesti hikea saa pintaan, mutta on upeaa huomata miten tuollainen seitsemänvuotias kehittyy vauhdilla. Ensimmäisellä sulkapallovuorolla muutama viikko sitten palloon osuminenkin tuotti pojalta tuskaa, mutta nyt viimeksi meillä oli jo ihan pelin näköistä touhua, vaikka vielä ihan pallottelulinjalla mentiinkin. Laskeskelin, että tuota kehitysvauhtia jään viimeistään keväällä ihan täysin jalkoihin eli pakko ilmeisesti kohta varata toinen vuoro omiin treeneihin...
Olen myös käynyt verkossa ostoksilla. Uudet juoksukengät himottaisi, mutta vielä toistaiseksi on pakko ollut sijoittaa ylimääräisiä varoja jemmaan rahastoihin, kun varsinaista akuuttia tarvetta lenkkareille ei ole. Sen sijaan olen kuullut niin paljon hyvää SPIbeltistä, että olihan miun pakko itselle sellainen hommata.
Kyseessähän on pieni vyölaukku, joka on suunniteltu nimenomaan liikkumiseen. Se ei hölsky, hierrä eikä hiota. Siihen mahtuu kännykkä, luottokortti ja avaimet eli juuri ne tavarat, joita ei tiedä mihin ne lenkillä sulloisi. SPIbeltin hienoin puoli on kuitenkin se, että tavaratkaan eivät menossa heilu vaan pysyvät hienosti ojennuksessa. Ihan perusmalliinkaan en tyytynyt vaan ajattelin olla kaukaa viisas ja valita hieman hinnakkaamman, mutta paremmilla ominaisuuksilla varustetun mallin. Valitsemassani mallissa löytyy paikka kuudelle urheilugeelille ja lisäksi se hylkii vettä. Varmuuden vakuudeksi hommasin vielä lisävarusteena paketin (3kpl) täysin vesitiiviitä pusseja kännykälle.
Tuo vyö on jo sinänsä ihan turvallisuuskysymyksin täällä metsän siimeksessä. Kännykkä olisi aina hyvä saada johonkin mukaan, kun sitä ei koskaan tiedä minkä kokoinen karhu puskasta hyppää eteen. Olen huomannut, että ambulanssin tilaaminen kännykällä on huomattavasti huutamista tehokkaampi tapa varmistaa, että se auto myös oikeasti tulee paikalle hädän hetkellä. Niin... ja onhan tuosta sitten apua noissa juoksutapahtumissakin. Kaiken arvokkaan saa mukaan vyötärölle eikä tarvitse jättää niitä epämääräisiin säilytyksiin, joita kukaan ei valvo.
Mutta joo, meni aika vahvasti myyntipuheen puolelle. Toisaalta on se niin hyvä, että voin vilpittömästi suositella kaikille. Vaikkapa ihan kohtalaisen ok joululahjaidea aktiiviselle ihmiselle :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)