lauantai 16. lokakuuta 2010

Lenkkiä

Päivityksiä on tullut harvakseltaan, mutta onneksi lenkkeily on kuitenkin ollut kohtuullisen aktiivista. Sitten viime päivityksen olen ehtinyt kolmelle lenkille. Maanantaina juoksin kympin ja keskiviikkona sekä perjantaina vitosen. Huomenna olisi tarkoitus sitten käydä heittämässä ihan oikea pitkis, kun matkaa kertyy ennakkokaavailujen mukaan reilut 15 kilometriä.

Maanantaina kävin juoksemassa juuri ennen pimeän tuloa syksyisen raikkaassa ilmassa. Aikaa kympin lenkkiin meni 1:01:30 eli hieman yli 6 minuuttia kilometrille. Pari ylämäkeä kävelin ihan vain pitääkseni sykkeet alkumatkasta kurissa. Lopussa syke kuitenkin nousi aina 164:än asti ja reitin viimeinen ylämäki olikin aikamoista taistelua väsymystä vastaan. Ottaen kuitenkin huomioon, että edelliseen kymppiin tuhraantui aikaa noin kolme minuuttia enemmän, on kehitystä kuitenkin selvästi havaittavissa. Hyvä, hyvä!

Keskiviikkona kävin puolestaan juoksemassa 5 kilometrin testilenkin. Tarkoitus oli aloittaa hitaasti ja kiiruhtaa loppua kohti. Tosin alkumetreistä lähtien oli aika selvää, että juoksu ei tulisi olemaan helppoa. Taistelin kuitenkin testilenkin lähes puolitoistaminuuttia edellistä ennätystä nopeammin, joten kai se on pakko uskoa kunnon nousuun, vaikka se ei tekemisessä mitenkään tunnukaan.

Perjantaina lähdin sitten heittämään vain pikaisen lenkin ennen saunaa ja oli aika yllätys, että juoksu tuntui pitkästä aikaa todella hyvältä. Hieman alle 5 kilometriä (jotain 4,9 km) meni aikaan 29:37 keskisykkeen pysyessä komeasti 146:ssa. Ilman lopun kovaa ylämäkeä, jossa sykkeet nousivat 165:een, olisi lenkki ollut todella kevyen oloinen. Onneksi lopussa sai kuitenkin hieman puuskuttaa, että tunsin tehneeni jotain.

Täytyy jatkossa yrittää hieman ryhdistäytyä päivitysten suhteen. Mutta kun on kiire ja blaa, blaa... Lenkeistä en kuitenkaan luovu, vaan jätän sitten mielummin päivittämättä blogia, jos aika ei riitä molempiin.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Voihan perjantai!

Viime perjantaina oli sitten pakko käyttää Watson lääkärissä, koska oikean etutassun ontuminen vain paheni pahenemistaan. Diagnoosi oli sitten aika lohduton - tosin ei ehkä ihan pahin mahdollinen. Alkava nivelrikko molemmissa etujaloissa. Oikeassa etujalassa nivelrikko on edennyt hieman pidemmälle. Tilanne ei kuitenkaan vielä ole mitenkään hälyttävän paha, vaan lääkäri uskoi, että oikealla lääkityksellä kipu saadaan hallintaan ja nivelrikon eteneminen estettyä. Pidemmät juoksulenkit ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin Watsonin osalta ohi eli jatkossa pitää lenkkipolkuja taivaltaa ilman sitä. Tosin lääkäri sanoi, että jos ja kun lääkitys tehoaa, juoksemista voi yrittää aloitella koiran kanssa pikku hiljaa ja katsoa miten sen jalat kestävät. Liikuntahan on sinällään nivelrikkopotilaille vain hyvästä, kunhan rasitus pysyy riittävän matalana.

Kävin sitten perjantaina juoksemassa yksin reilun 8 kilometrin lenkin hitaasti jolkutellen. Aikaa 8,5 kilometriin meni noin 54 minuuttia keskisykkeen ollessa 149. Meno oli mukavan tuntuista koko matkan, kuten tuolla vauhdilla pitääkin. Tosin hieman oli haikea olo koko juoksun ajan, kun nyt homma tulee luultavasti jatkossa olemaan samanlaista yksinäistä taapertamista.

Tosin launtaina sain houkuteltua kaverin mukaan juoksemaan toukokuussa HCR:n. Alunperinhän minulla ei ollut edes tarkoitusta kyseiseen juoksutapahtumaan osallistua, mutta näin ne suunnitelmat muuttuvat. Kannustusjoukotkin sain saman baaripöydän ääressä hankittua radan varteen. Eli siellä on sitten luvassa karnivaalitunnelmaa ainakin radan varressa virvokkeita nauttiville kannustusjoukoille. Treenipolulle en kaveria kuitenkaan saa, koska välimatkaa kaverin ja miun asuinpaikkakunnan välillä on reilut parisataa kilometriä. Nyt ei kuitenkaan enää kehtaa jättää treeniä vähemmälle, kun tuli oikeasti juoksua harrastamaton kaveri houkuteltua mukaan. Eli ehkä tällä oli positiivisia vaikutuksia talven pimeinä iltoina tapahtuviin juoksutreeneihin. Ainakin omatuntoa soimaa, jos satun jäämään sohvan pohjalle lojumaan, jos ei muuta.

torstai 7. lokakuuta 2010

Motivaatio-ongelmia

Viime päivinä on blogin päivittäminen hieman jäänyt, johtuen lievästä motivaatio-ongelmasta. Kantapää nimittäin vihoittelee ja olo ei ole ihan perusterve, joten sanomattakin on selvää, että juokseminen ei ihan kauheasti innosta. Siitäkin huolimatta olen lenkillä käynyt. Eilen kävin pitkästä aikaa ihan rehellisellä kävelylenkillä. 8,4 kilometriä lastenvaunuja lykkien aikaan  1 h 10 minuuttia. Sykkeet pysyivät mukavasti 110 ja 125 välissä suurimman osan matkaa. Mäissä sykkeet sitten nousivat jopa 140 yli. Kaiken kaikkiaan kyseessä kuitenkin oli ihan reipas pk-lenkki, joka vieläpä tuntui tosi hyvältä.

Maanantaina kävin myös juoksemassa pienen pyrähdyksen. Juostessa ja hieman enemmän hengästyessä limaa irtoaa kurkusta ja hengitys ei kulje ihan samalla tavalla kuin normaalisti. Juoksu tuntuukin aika pahalta tällä hetkellä. Vasen kantapää on myös alkanut vihoitella myös juostessa, vaikka olenkin pehmusteita yrittänyt viritellä.

Aikamoista valitusta taas, mutta kun ei ole juoksijankaan fiilis kovin kummoinen, niin pakko valittaa. Olisi melkein parempi, että flunssa iskisi kunnolla ja menisi sitten pois. Nyt tämä on ihme kyttäilyä kun ei oikein tiedä, että pitäisikö olla kipeä vai ei. Olo on hieman voimaton ja uni maistuu enemmän kuin normaalista, mutta en silti voi itseäni sairaaksi sanoa.

Ei kai tässä auta muu kuin tunnustella omaa oloa...

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

He(lsi)ngissä ollaan

Päivityksiin tuli muutaman päivän tauko. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lenkillä olisi käyty. Juostu nimittäin on. Tosin hieman varovasti, koska olo ei ole ollut täysin terve. Ilmeisesti flunssa yrittää tulla kylään, mutta toistaiseksi olen onnistunut pitämään luukut kiinni.

Tiistaina pidin lihaskuntopäivän. Keskivartalon ja jalkojen treeniä suht' kevyillä vastuksilla. Ja vaikka nyt ensimmäistä kertaa lihaskuntotreenistä puhun, olen sitä aikaisemminkin harrastanut. Kolmisen kertaa viikossa pyrin tekemään 6-8 liikkeen sarjoja, joissa on aina vähintään 4 keskivartalon/jalkojen lihaskuntoliikettä.

Keskiviikkona poljin kuntopyörällä noin 45 minuuttia televisiota katsellen. Kuntopyörän kilometrimittari näytti 20 kilometrin matkaa. PK-sykkeillä mentiin koko matka eli homma oli koko ajan mukavan kevyen tuntuista.

Torstaina kävin sitten juoksemassa ja vedin itseni ihan piippuun. Aloitin 2 kilometriä yhdeksään minuuttiin ja sitten olinkin niin poikki, että loppumatkan taitoin kieli vyön alla puuskuttaen. Vauhtilenkin viimeinen kilometrin menikin sitten kuuteen minuuttiin, mikä tarkoitti uutta 3 kilometrin ennätystä, kun matka taittui pari sekuntia yli 15 minuutin. Kovaa siis mentiin ja minuutin parannus entiseen kolmen kilometrin aikaan on oikeasti tosi hieno homma. Eihän sitä nyt vieläkään mistään huimista vauhdeista puhuta, mutta itse olen tyytyväinen - ja se lienee kai tärkeintä :)

Lauantaina tultiin sitten Helsinkiin ja nyt on pari päivää tapeltu Soneran liikkuvan laajakaista kanssa. Se ei siis toimi. Tai toimii - pätkittäin. Laajakaistasta ei voi tämän viritelmän kohdalla juuri puhua, mutta ajakoon asiansa nyt kuitenkin. Tänään kävin parin täydellisen lepopäivän jälkeen juoksemassa lenkin. Ja ei tuntunut yhtään kivalta. Jotakuinkin karmein lenkki moneen kuukauteen. Tekeminen tuntui ensiaskeleista lähtien pahalta, eikä homma helpottanut yhtään loppua kohden. Niinpä päätin ihan suosiolla jättää kaavaillun 60 minuutin lenkin noin puolen tunnin mittaiseksi. Olokaan kun ei tosiaan vieläkään ole ihan paras mahdollinen.