Hiljaisuus rikki

Huomaan, että olen harvinaisen laiska blogin päivittäjä. Toisaalta on sanottava, että juoksuharrastuksen tiimoilta ei ole juurikaan uutta kerrottavaa ja tavanomaisesta treenistä kertominen on paljolti samojen asioiden toistoa. Hiljaisuuden rikkomiseksi ajattelin kuitenkin pari sanasta kirjoittaa.

Pakkaset alkavat helpottaa, mikä on vaihteeksi ihan kivaa. Muutamia juoksulenkkejä onkin saanut nyt juosta aivan upeassa auringonpaisteessa. Elohopean noustessa mittareissa plussan puolelle, on kuitenkin myös ilmaantunut muutamia ei-toivottuja asioita, joista pahimpana teiden liukkaus. Ensimmäistä kertaa koko talvena viime lauantain pitkiksellä tuli ongelmia alustan kanssa, kun paikoin oli niin liukasta, että juokseminen oli jokseenkin mahdotonta. Kevään tulolla on siis myös kääntöpuolensa. Toivottavasti lämpötilat nousisivat nyt kunnolla ja pyörätiet sulaisivat vauhdilla, niin pääsisi taas juoksemaan ilman pelkoa liukkaista.

Muuten juoksemiseen ei kuulu juuri uutta. Kunto tuntuu tosin nousseen roimasti talven aikana kestävyyden osalta ja vauhtiakin on tullut hieman lisää. Kunhan tiet kunnolla sulavat, tarkoituksena olisi käydä testaamassa pitääkö tuntemukset paikkansa. Niin paljon töitä on talven aikana kunnon eteen joka tapauksessa tehty, että olisi aika ihme, jos viitonen ei painuisi 25 minuutin pintaan ja jopa sen alle.