Flunssa alkaa olla voiton puolella ja juoksemassa olen taas viime keskiviikosta lähtien käynyt ahkerasti. Keskiviikkona ja torstaina hilppaisin sellaiset kuuden kilometrin lenkit ja lauantaina oli vuorossa tunti neljänkymmenen pitkis, jolle mittaa kertyi lopulta 14,5 kilometriä. Lauantaiaamuna kävin myös heittämässä parin tunnin (n. 10 km) kävelylenkin lastenvaunujen ja koiran kera. Eilen, sunnuntaina, kävin lisäksi vielä juoksu-kävelemässä palauttelevan lyhyen lenkin.
Näistä lenkeistä viime viikon pitkis oli tuntemuksiltaan kaikkein tuorein. Tuorein siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa jouduin juoksemaan todella väsynein jaloin. Jo alkumatkasta jalat tuntuivat erittäin raskailta ja vaikka välillä tekeminen ei ihan niin pahalta tuntunut kuin alussa, niin reilun tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin joku olisi iskenyt ylimääräiset lyijypainot jalkoihin. Puoli tuntia kuitenkin taistelin väsymystä vastaan ja jaksoin kuin jaksoinkin juosta lähes koko loppumatkan (pari ylämäkeä oli pakko kävellä). Kotiin päästyäni tunsin kyllä tehneenikin jotain päivän kokonaiskilometrimäärän noustua 25 hujakoille.
Sunnuntaiaamuna olin kuitenkin yllättävän särmässä kunnossa. Odotin, että jalat olisivat olleet edes hieman kipeät - mutta ei. Ilmeisesti lenkkeilystä on ollut siis ainakin se hyöty, että palautuminen on nopeutunut. Toki jalat hieman väsyneiltä tuntuivat, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tiedättehän sen fiiliksen, kun tietää tehneensä jotain, mutta mitään paikkaa ei kolota sillä tavalla, että se haittaisi normaalia eloa.
Tästä tulevasta viikosta on sitten tulossa tähän mennessä etukäteen ajateltuna kaikkein rankin. Tänään olisi vielä edessä 45 minuutin pk-lenkki. Keskiviikkona vuorossa olisi vk-treeni eli 30 minuuttia reipasta menoa 15 minuutin lämmittely- ja jäähdyttelyhölkin. Torstaina palautteleva tasavauhtinen puolituntinen ja lauantaina kahden tunnin pitkis. Kaiken kaikkiaan kokonaiskilometrit kipuavat siis lähelle 40 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti