keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vasemman polven sisäsyrjän kipu

Urheilija (tai kuntoilija) ei tervettä päivää näe. Näin se on nähtävä.

Juuri, kun pääsin eroon kiristävistä pohkeista ja vasemman jalan jalkapään tuntemuksista, puskista hyppää esiin uusi vaiva. Eilen sohvalla istuessani huomasin vasemmassa polvessa ikävän kivun sisäsyrjällä. Kipu tuntuu hieman ruhjevammalta eli se ei ole särkyä ja sen tuntee vain koskettaessa. Juoksufoorumin mukaan kyse voisi olla ns. hölkkääjän polvesta, johon hoitona suositellaan juoksutaukoa ja reisilihasten vahvistamista. Juoksemaan kannattaa palata vasta, kun kipu on polvesta kokonaan hävinnyt. 

Veikkaisin, että polvi kipeytyi lauantain ja maanantain paljaalla asfaltilla juoksemisesta. Kun koko talven on saanut hölkkäillä kuitenkin suht' pehmeällä lumella/jäällä, niin äkkiseltään asfaltti on tosi kovaa. Sen kovuuden pystyi oikeasti tuntemaan juostessa. Ei se anna yhtään periksi jalan alla. Lisäksi kipuiluun voi vaikuttaa sekin, että maanantain lenkillä jalat olivat todella väsyneet ja hölkkäämisestä oli rentous kaukana.

Niin paljon kuin mieli halajaa juoksemaan, taitaa kuitenkin olla fiksuinta jättää nyt ainakin tämän päivän reipasvauhtinen lenkki väliin ja korvata se kuntopyöräilyllä. Toisaalta eilisen "helteen" jäljiltä pyörätietkin ovat niin huonossa kunnossa sulaneen loskan jäädyttyä epätasaiseksi jäätiköksi, että varmaan nilkkojen hyvinvoinninkin kannalta lenkin väliin jättäminen voi olla ihan fiksua.

Asia, joka minua kaikista eniten tässä koko juoksuhommassa ihmetyttää on kuitenkin se, että oikea polvi, joka on kertaalleen operoitu ja josta puuttuu osa polvilumpiosta, ei ole oireillut koko harrastuksen aikana vielä kertaakaan. Ja tuon polven uskoin nimenomaan hajoavan ensimmäiseksi, jos jokin paikka tämän harrastuksen seurauksena antaa periksi. Tämän sanottuani kohta luultavasti valitan oikean polven oireilusta.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kolmenkympin viikko takana

Flunssa alkaa olla voiton puolella ja juoksemassa olen taas viime keskiviikosta lähtien käynyt ahkerasti. Keskiviikkona ja torstaina hilppaisin sellaiset kuuden kilometrin lenkit ja lauantaina oli vuorossa tunti neljänkymmenen pitkis, jolle mittaa kertyi lopulta 14,5 kilometriä. Lauantaiaamuna kävin myös heittämässä parin tunnin (n. 10 km) kävelylenkin lastenvaunujen ja koiran kera. Eilen, sunnuntaina, kävin lisäksi vielä juoksu-kävelemässä palauttelevan lyhyen lenkin.

Näistä lenkeistä viime viikon pitkis oli tuntemuksiltaan kaikkein tuorein. Tuorein siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa jouduin juoksemaan todella väsynein jaloin. Jo alkumatkasta jalat tuntuivat erittäin raskailta ja vaikka välillä tekeminen ei ihan niin pahalta tuntunut kuin alussa, niin reilun tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin joku olisi iskenyt ylimääräiset lyijypainot jalkoihin. Puoli tuntia kuitenkin taistelin väsymystä vastaan ja jaksoin kuin jaksoinkin juosta lähes koko loppumatkan (pari ylämäkeä oli pakko kävellä). Kotiin päästyäni tunsin kyllä tehneenikin jotain päivän kokonaiskilometrimäärän noustua 25 hujakoille.

Sunnuntaiaamuna olin kuitenkin yllättävän särmässä kunnossa. Odotin, että jalat olisivat olleet edes hieman kipeät - mutta ei. Ilmeisesti lenkkeilystä on ollut siis ainakin se hyöty, että palautuminen on nopeutunut. Toki jalat hieman väsyneiltä tuntuivat, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tiedättehän sen fiiliksen, kun tietää tehneensä jotain, mutta mitään paikkaa ei kolota sillä tavalla, että se haittaisi normaalia eloa.

Tästä tulevasta viikosta on sitten tulossa tähän mennessä etukäteen ajateltuna kaikkein rankin. Tänään olisi vielä edessä 45 minuutin pk-lenkki. Keskiviikkona vuorossa olisi vk-treeni eli 30 minuuttia reipasta menoa 15 minuutin lämmittely- ja jäähdyttelyhölkin. Torstaina palautteleva tasavauhtinen puolituntinen ja lauantaina kahden tunnin pitkis. Kaiken kaikkiaan kokonaiskilometrit kipuavat siis lähelle 40 kilometriä.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Flunssaa

Alkuviikosta alkanut kurkkukipu muuttui torstaina sen verran ikävän oloiseksi, että päätin suosiolla ilmoittaa itseni treenauksen suhteen sairaslomalaiseksi. Eilen, perjantaina, olo olikin sitten tosi voimaton ja nyt tänään nenä on alkanut vuotaa nonstoppina kurkkukivun jo hellittäessä. Kuumetta ei ole vielä toistaiseksi ole onneksi ollut. Treenit ovat kuitenkin jäissä tasan niin kauan, kunnes tämä olo tästä hieman normalisoituu, että tästä perus lentsusta ei tule mitään pitkäaikaisempaa peikkoa.

Keskiviikkona kävin kuitenkin kurkun kivistyksestä huolimatta heittämässä hieman kovemman intervallitreenin, kun en malttanut jättä väliinkään olotilan ollessa muuten ihan hyvä. Liekö tuo sitten vaikuttanut olotilan huononemiseen - mene ja tiedä. Treenissä oli kyse lähes täysillä vedetyistä muutaman minuutin vedoista muutaman minuutin kävelypalautuksin. Ottaen huomioon sen, kuinka pahalta tuo treeni tuntui - veikkaan, että ihan sataprosenttisessa tikissä en enää tuolloin ollut. Viimeisissä ylämäkeen vedetyissä vedoissa meinasi nimittäin taju lähteä mäen päällä vaikka sykemittarin mukaan ei menty vielä lähelläkään maksimimisykkeitä. Onni kuitenkin onnettomuudessa, että tämä sairastelu osui ns. kevyelle viikolle. Ei harmita niin paljon treenien väliin jäänti. Lisäksi väliin jääneet treenit on helppo ottaa "kiinni" tulevina viikkoina muutamien pk-lenkkien pituutta 5-10 minuutilla nostamalla.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Hiljaisuus rikki

Huomaan, että olen harvinaisen laiska blogin päivittäjä. Toisaalta on sanottava, että juoksuharrastuksen tiimoilta ei ole juurikaan uutta kerrottavaa ja tavanomaisesta treenistä kertominen on paljolti samojen asioiden toistoa. Hiljaisuuden rikkomiseksi ajattelin kuitenkin pari sanasta kirjoittaa.

Pakkaset alkavat helpottaa, mikä on vaihteeksi ihan kivaa. Muutamia juoksulenkkejä onkin saanut nyt juosta aivan upeassa auringonpaisteessa. Elohopean noustessa mittareissa plussan puolelle, on kuitenkin myös ilmaantunut muutamia ei-toivottuja asioita, joista pahimpana teiden liukkaus. Ensimmäistä kertaa koko talvena viime lauantain pitkiksellä tuli ongelmia alustan kanssa, kun paikoin oli niin liukasta, että juokseminen oli jokseenkin mahdotonta. Kevään tulolla on siis myös kääntöpuolensa. Toivottavasti lämpötilat nousisivat nyt kunnolla ja pyörätiet sulaisivat vauhdilla, niin pääsisi taas juoksemaan ilman pelkoa liukkaista.

Muuten juoksemiseen ei kuulu juuri uutta. Kunto tuntuu tosin nousseen roimasti talven aikana kestävyyden osalta ja vauhtiakin on tullut hieman lisää. Kunhan tiet kunnolla sulavat, tarkoituksena olisi käydä testaamassa pitääkö tuntemukset paikkansa. Niin paljon töitä on talven aikana kunnon eteen joka tapauksessa tehty, että olisi aika ihme, jos viitonen ei painuisi 25 minuutin pintaan ja jopa sen alle.