perjantai 31. elokuuta 2012

Fysioterapiaa ja lihaskramppeja

Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa fysioterapeutin vastaanotolla tämän nykyisen vaivan tiimoilta ja tiistaina olin jo odottamassa lääkärin oven ulkopuolella piikille pääsyä. Lonkan limapussi sai kortisonihoitoa ja sen pitäisi antaa ensiapua tuohon lonkan kipuiluun. Kuitenkin tärkeintä olisi saada tuon limapussin tulehduksen aiheuttaja korjattua, muuten se on tulevaisuudessa jatkuvana vaivana.

Ongelman syitä ei ole vain yksi, vaan hyvin todennäköisesti useita. Päällimmäinen ja selvin syy vaivaan on takareisien jäykkyys. Normaalisti lihas antaa periksi kun sitä painaa, mutta minun kohdallani takareisien lihakset ovat kuin puuta. Sanoin kyllä, että olen nyt notkeammassa kunnossa kuin viime talvena, mutta ilmeisesti olen vain ollut pahimmillaan ihan totaalijumissa. Ensimmäinen ja tärkein asia onkin venytellä päivittäin ihan perusteellisesti noita takareiden ja pakaran lihaksia.

Toinen ongelma on vasen jalkani, jossa on lievästi laskeutuneet sivuttaiset holvikaaret (tai jotain sinne päin) ja lievä ylipronaatio. Fysoterapeutin mukaan kuitenkaan tuo ylipronaatio ei välttämättä itsessään ole se aiheuttaja vaikka olenkin käyttänyt nyt neutraaleja kenkiä, vaan suurempi ongelma on se, että juoksen yleensä vain maantien vasenta laitaa, jolloin tien kaltevuus muokkaa helposti askellusta väärään suuntaan. Fysioterapeutin mielestä parasta olisi, että lähtisin kokonaan pois maantieltä metsään juoksemaan, mutta totesi sitten aikani niskuroitua, että olisi ihan hyvä juosta välillä kuitenkin sitä tien toistakin puolta. Siihen neuvoon saatoin taipua ja lupasin yrittää juosta osan lenkeistäni jatkossa pehmeämmillä alustoilla. Loppupeleissä kuitenkin itseltänihän se on pois, jos en saa kipuja kuriin.

Noiden tsekkausten lisäksi jouduin sitten hirmuiseen kidutukseen, kun terapeutti avasi noita alaselän ja pakaran jumeja. Pahimmillaan tuntui kuin joku olisi puukkoa vääntänyt, mutta kuulemma se kuuluu asiaan, kun lihaskalvoja irrotellaan ja pehmitellään. Vähän epäilytti kivun ollessa pahimmillaan, mutta jälikäteen täytyy sanoa että taisi nainen tietää mitä tekee. Alaselkä ollut tosi hyvässä kunnossa tuon käynnin jälkeen.

Nyt olen tunnollisesti venytellyt pakaroita ja takareisiä ihan ohjeiden mukaisesti ja jotain se on selkeästi tehnyt, koska jalat ovat tuntuneet ihan erilaisilta. En ole tosin ihan varma onko kaikki muutos ollut hyvästä. Jaloissa, erityisesti vasemmassa, on nimittäin välillä tuntunut polvissa ja lonkissa sellaista omituista vihlontaa ja pientä lonksuntaa. Aivan kuin nivelet etsisivät reittiä takaisin oikealle paikalleen. Varmastikin kuvittelen tuon lonksunnan, mutta vihlontaa on helpompi kestää, kun ajattelen sen johtuvan jostain positiivisesta muutoksesta.

Eilen illalla venytellessäni pakaraa puskista iski ihan uusi vaiva. Nimittäin oikean jalan reiden sisäsyrjän lihas kramppasi kesken venytyksen aivan jumalattoman kipeästi ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Suoraksi jalkaa ei ollut enää mitään mahdollisuutta saada vastavenytykseen, mutta yritin painaa lihasta niin kovaa kuin vain kivulta pystyin. Yhtään en osaa sanoa kauan kramppi kesti, kun aika tuntui tunnilta. Lopulta kramppi kuitenkin luovutti ja muuttui lihaksen tykytykseksi jättäen jälkeensä kipeän lihaksen. Tänään olen yrittänyt lihasta kevyesti venytellä ja edelleen se on kipeä. Toivottavasti se ei vaivaa huomisessa juoksussa. Kylmähoito toivottavasti auttaa.

Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä uhmaamaan säiden ruhtinasta Helsinkiin. Ihan ei ideaalikeliä lupaa, mutta onneksi ei lumisadettakaan. Reilu 10 astetta, vesisade ja 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli on ihan kohtalainen ilma siihen nähden, että olen lenkkejä joskus ihan vapaaehtoisesti huonommassakin kelissä juossut. Ja kun suihkujakaan ei ole järjestäjien puolesta paikalle hoidettu, niin hyvä puoli on, että luontoäiti pitää tuosta puolesta huolen. Ja tulepaahan juostua vähän rivakammin, kun ei tuossa kelissä viitsi oikeasti matkaan käyttää yhtään enempää aikaa kuin on pakko!

perjantai 24. elokuuta 2012

Helsinki Midnight Run lähestyy

Viikon kuluttua lauantaina olisi sitten vuorossa yöjuoksua, kun Helsingin Midnight Run on ohjelmistossa. Lonkka on edelleen vaivannut, mutta siitä huolimatta olen ihan varovaisen toiveikas tuon juoksun suhteen. Kävin nimittäin eilisiltana juoksemassa valmistelevan 7 kilometrin lenkin ajateltua kisavauhtia. Juoksu kuitenkin kulki ja kilometritahti meni aika reilusti suunnitellun 5:30 alle. Loppuaika oli 36:36 eli noin 5:14 muodostui keskikilometritahdiksi lenkillä. Lopussa oli vielä varaa kiristää tahtia!

Viimeisen 200 metrin jälkeen fiilis oli uskomaton, kun loppukirin järjetön tuska vaihtui loistavaan fiilikseen. Näin vauhdikkaasti ja kepeästi juoksu ei ole koskaan kulkenut tuollaista vauhtia. Ilmeisesti siis jotain olen oikeinkin kesän aikana tehnyt, vaikka välillä olen kyllä ollut aika toivoton oman kunnon kehittymisen suhteen. Nyt viimeinen viikko ennen Midnight Runia mennään ihan pk-vauhteja. Sunnuntaina pitkis ja ensi viikolla pari peruskestävyyslenkkiä. Loppuviikon lenkkiin pitää tosin sotkea mukaan vähän nopeampaakin juoksua, että paikat on sitten notkeina lähtöviivalla.

Maanantaina on myös vuorossa fysioterapia. Ihan mielenkiinnolla odotan saanko sieltä minkäänlaisia apuja tuohon lonkkaan. Varmaankin aika samoilla lääkkeillä mennään kuin tähänkin asti eli venytyksiä, venytyksiä ja venytyksiä. Enköhän saa kuulla, että juoksuakin olisi hyvä vähentää. Mutta en ole oikeasti näin ennakkoluuloinen... ihan avoimin mielin menen kuuntelemaan ammattilaisen neuvoja :)

Niin ja tulihan sitä käytyä ostoksillakin. Vanha sykemittarini Polarin FT4 palveli hienosti 2,5 vuotta, mutta aikansa kutakin. Olen jo pidemmän aikaa katsonut noita hieman kehittyneempiä Garminin välineitä, joissa olisi GPS sisäänrakennettuna. Ja kun bonukset tulivat töistä käteen, niin ostaa paukautin itselleni Garminin Forerunner 610:n. Järkeilin asian jotenkin näin, että nyt kannattaa ostaa se markkinoiden paras mittari, ettei heti tarvitse olla ostamassa taas uutta, kun jonkin ominaisuuden puute alkaa mittarissa ärsyttämään. Periaatteessa minulle tärkeimpiä uusia ominaisuuksia on tuo mahdollisuus tarkkailla matkavauhtia ja erilaisten treenien ohjelmointi suoraan mittariin. Lisäksi syketietojen tarkkuus on ihan toista luokkaa kuin vanhassa Polarin perusmittarissa. Ja sitten on vielä ihan hirveä määrä kaikki muita uusia hienoja ominaisuuksia, joita en vielä osaa hyödyntää. Mutta ehkä joskus...

Ensi päivityksessä sitten toivottavasti hyviä fiiliksiä Mdnight Runista. Tavoiteaika on se 55 minuuttia ja kaikki sen alle on plussaa!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Juostako vai eikö juosta, siinä pulma

Alan vähitellen epäillä oman tavoitteeni järkevyyttä. Alan uskoa lääkärin sanoja, joiden mukaan kroppaani ei ole tehty juoksemiseen. On ironista, että liikuntamuoto, josta aidosti pidän, aiheuttaa jatkuvasti vääränlaista kipua.

Maratonhaaveet olen taas tältä kesältä yrittänyt hävittää mielestäni. Kun vasen lonkka keskeyttää pitkät lenkit järjestään viimeistään 20 kilometrin kohdalla, ei maratonin juokseminen tunnu realistiselta tavoitteelta. Viime viikonloppuna kävin juoksemassa/kävelemässä paikallisen patikointireitin nimeltään Elsa Heporaudan polku. Mittaa tuolla reitillä on n. 24 kilometriä ja maastoltaan se on pääosin suht' isoja metsä-/hiekkateitä. Lyhyitä pätkiä patikoidaan myös pienemmillä metsäpoluilla. Korkeuserot eivät ole suuria, mutta mäkiä on runsaasti ja ne ovat pääosin melko jyrkkiä. Ajatuksena oli testata lonkan kunto, kun se oli jo jonkin aikaa ollut ahkeran venyttelyn ja kylmähoidon seurauksena parempi. Viimeisellä viidellä kilometrillä lonkka kuitenkin muistutti olemassaolostaan. Pahimmillaan se oli noin 21 kilometrin kohdalla ja silloin ajattelin, että en pääse edes kävellen raahautumaan autolle. Onneksi lonkan kipu pienen lepotauon jälkeen kuitenkin helpotti ja loppumatka meni vähän mukavammin - ei toki kivuitta, mutta kuitenkin paremmin. Loppujen lopuksi reitti oli kierretty taukoinen kolmessa ja puolessa tunnissa, kun loppumatkan tulin rauhassa mustikoita poimien ja nautiskellen.

Tuosta lenkistä tormistautuneena soitin paikalliselle fysioterapeutille ja varasin ajan. Kun kerroin, että lonkan limapussin tulehdus vaivaa - fysioterapeutin ensimmäinen kysymys oli, miksi lääkäri ei pistänyt kortisonipiikkiä. Kuulemma tuohon vaivaan ehdoton ykköshoitomuoto on juurikin tuo piikki. Kyllähän lekuri kysyi pistetäänkö, mutta vähemmin myyvällä tavalla. Lääkärin mukaan kortisonipiikin sokkona pistäminen lonkkaan voi auttaakin, mutta mitään takeita siitä ei ole. Itse kuulin asian siten, että kun tarkkaa paikkaa pistokselle ei ole tiedossa, on parempi että ei pistetä ollenkaan. Fysioterapeutti lupasi kuitenkin katsoa mitä voi tehdä ja jos näyttää, että ei voi tehdä mitään, niin pistetään sitten se kortisoni siihen lonkkaan.

Tällä viikolla en ole vielä juoksuaskelta ottanut vaan olen käynyt salilla hikoilemassa soutulaitteessa. Samalla olen saanut lihashuollonkin tehtyä tehokkaasti. Huomenna käyn testaamassa lonkan kuntoa pk-lenkillä. Suotavaa olisi, että se kestäisi juoksun hyvin, sillä Midnight Runiin on enää reilut kaksi viikkoa aikaa. Kun pääsin tuossa välissä muutaman kivuttoman reippaamman lenkin vetämässä, vauhti tuntuisi olevan löytymässä ja kunto tuota kympin juoksua ajatellen tuntuisi hakeutuvan ihan kohdilleen. Lonkan jäykkyys ja kipuilu voi sitten viedä vauhdin.

Maratonihaaveet taas tältä kesältä hylänneenä loppukauden päätavoite on kuitenkin pääkaupunkijuoksu 30.9. Kyseessä on puolimaraton, joka juostaan Helsingin keskuspuistossa eli hiekkatiellä. Ja hiekkatie on siis hyvä asia lonkan kannalta. Tavoitteena on tuolla juosta niin lähelle kahden tunnin rajaa kuin mahdollista. Lähden tavoittelemaan alkumatkasta kahden tunnin alitusta ja toivon paukkujen riittävän loppuun asti. Sitten omalta osalta kisat on tältä vuodelta juostu ja keskityn parantelemaan tuota lonkkaani. Ja ehkä sitten ensi vuonna paikat olisi siinä kunnossa, että maratonille uskaltaisi ja ennen kaikkea viitsisi lähteä...  kyllähän tässä kipujen kanssa painiessa välillä tuntuu tosi tyhmältä touhulta tämä juokseminen. Varsinkin kun kyseessä ei ole muu kuin itseään vastaan kilpaileminen. Mutta niin on vain vaikeaa se lenkin väliin jättäminenkin, vaikka kipuja olisikin. Eli ota nyt tästä selvää...