Uudet kengät!

Olipahan nopiaa toimintaa Budget Sportilta! Tänään tuli postista ilmoitus, että paketti on saapunut ja minä tietenkin heti juoksin Siwaan hakemaan kengät kotiin. Nyt on sitten eteisessä kaksi 46 numeron Niken valkoista Air Thorusta odottamassa ensimmäistä juoksulenkkiään.

Pikatestin perusteella kengät vaikuttavat ihan hyviltä jalassa, joskin lesti on jonkin verran Asicsen lestiä kapeampi. Kantapäästä kengät tuntuvatkin tästä johtuen istuvan jopa Asicseja paremmin. Kiertojäykkyydeltään kengät ovat sieltä jäykemmästä päästä (niitä saa vääntää ihan tosissaan, jos haluaa ne mutkalle), joka voi olla joko hyvä tai huono asia. Loppujen lopuksi vasta juoksulenkit kertovat kenkien todellisen hyvyyden. Sovitustilanteessa kengät olivat jalassa hyvät, mutta tuntuivat vierailta - kuten kai uusien kenkien pitääkin.

Eilen poljin illalla kuntopyörällä tunnin "lenkin", kun en jaksanut lähteä lumisateen jälkeen hölkkäämään auraamattomille teille. Sykkeiden mukaan sessio oli ihan hyvä pk-harjoitus, mutta omat tuntemukset olivat toista mieltä - niin tuskaisen vaikeaa polkeminen oli. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että kuntopyörällä polkeminen on aivan käsittämättömän yksitotista touhua. Ei auttanut edes TV-uutiset, kun eivät taaskaan tarjonneet juuri muuta kuin huonoja uutisia. En kyllä oikeasti ymmärrä sanontaa: "No news is bad news". Pikemminkin tuntuu, että "all news is bad news". Yritin kuunnella musiikkiakin, mutta ei sekään piristänyt kuntopyöräilyn ankeutta.. En yhtään ihmettele, että esim. jääkiekonpelaajat tulevat yleensä aina loukkaantumistauoilta takaisin parempina kuin koskaan. Kuukauden kuntopyöräkuuri kaivaa varmasti esiin kadonneen motivaation lajiin kuin lajiin. Onhan se juokseminenkin välillä vähän tylsää, mutta maisemat ainakin vaihtuvat raitis ja ulkoilma piristää.

He(lsi)ngissä ollaan

Päivityksiin tuli muutaman päivän tauko. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lenkillä olisi käyty. Juostu nimittäin on. Tosin hieman varovasti, koska olo ei ole ollut täysin terve. Ilmeisesti flunssa yrittää tulla kylään, mutta toistaiseksi olen onnistunut pitämään luukut kiinni.

Tiistaina pidin lihaskuntopäivän. Keskivartalon ja jalkojen treeniä suht' kevyillä vastuksilla. Ja vaikka nyt ensimmäistä kertaa lihaskuntotreenistä puhun, olen sitä aikaisemminkin harrastanut. Kolmisen kertaa viikossa pyrin tekemään 6-8 liikkeen sarjoja, joissa on aina vähintään 4 keskivartalon/jalkojen lihaskuntoliikettä.

Keskiviikkona poljin kuntopyörällä noin 45 minuuttia televisiota katsellen. Kuntopyörän kilometrimittari näytti 20 kilometrin matkaa. PK-sykkeillä mentiin koko matka eli homma oli koko ajan mukavan kevyen tuntuista.

Torstaina kävin sitten juoksemassa ja vedin itseni ihan piippuun. Aloitin 2 kilometriä yhdeksään minuuttiin ja sitten olinkin niin poikki, että loppumatkan taitoin kieli vyön alla puuskuttaen. Vauhtilenkin viimeinen kilometrin menikin sitten kuuteen minuuttiin, mikä tarkoitti uutta 3 kilometrin ennätystä, kun matka taittui pari sekuntia yli 15 minuutin. Kovaa siis mentiin ja minuutin parannus entiseen kolmen kilometrin aikaan on oikeasti tosi hieno homma. Eihän sitä nyt vieläkään mistään huimista vauhdeista puhuta, mutta itse olen tyytyväinen - ja se lienee kai tärkeintä :)

Lauantaina tultiin sitten Helsinkiin ja nyt on pari päivää tapeltu Soneran liikkuvan laajakaista kanssa. Se ei siis toimi. Tai toimii - pätkittäin. Laajakaistasta ei voi tämän viritelmän kohdalla juuri puhua, mutta ajakoon asiansa nyt kuitenkin. Tänään kävin parin täydellisen lepopäivän jälkeen juoksemassa lenkin. Ja ei tuntunut yhtään kivalta. Jotakuinkin karmein lenkki moneen kuukauteen. Tekeminen tuntui ensiaskeleista lähtien pahalta, eikä homma helpottanut yhtään loppua kohden. Niinpä päätin ihan suosiolla jättää kaavaillun 60 minuutin lenkin noin puolen tunnin mittaiseksi. Olokaan kun ei tosiaan vieläkään ole ihan paras mahdollinen.

Kuntopyöräilyä Mentalistin kera

Eilen illalla meni aikataulut aikalailla metsään. Tarkoitus oli jossain vaiheessa ehtiä pyörälenkille, mutta enhän mie sitten ehtinytkään. Pimeällä kun en kehtaa lähteä ajamaan, johtuen valon puutteesta. Pyörän etulyhty on nimittäin pimeänä.

Sen sijaan päätin polkea kuntopyörällä samalla, kun katson TV Viideltä Scream 2:ta. Sonera oli kuitenkin päättänyt laittaa suunnitelmiin kapuloita rattaisiin (mikä on viime aikoina ollut melko tavallista), kun kaapelissa oli jotain vikaa. Ainoastaan kakkonen, kolmonen ja nelonen näkyivät, muilla kanavilla näkyi vain mustaa. Tarjonnasta valitsin sitten maikkarin ehdokkaan: Mentalistin.

Mentalist ei ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikkeihini. Olen tainnut yhden jakson sarjasta aikaisemmin katsoa. Nyt sitten katsoin toisen. Minkäänlaista vaikutusta sarja ei kuitenkaan tehnyt tälläkään kertaa. Murhaajakin oli selvä kotikatsomossa jo hyvissä ajoin ennen kuin asia selvisi oikeille tutkijoille. Yksi syy, jonka takia en näitä tämän tyylisiä sarjoja katso, on juurikin sarjojen kliseisyys ja sitä kautta arvattavuus. Edellinen oikeasti hyvä poliisisarja, jota olen aktiivisesti seurannut, on NYPD Blue - tosin sitäkin jatkettiin liian pitkään ja lopulta siinäkään ei ollut enää mitään omaperäistä tai hyvää.

Kuntopyörällä jaksoin polkea lopulta 40 minuuttia. Pidempäänkin olisi toki paukkuja riittänyt, mutta se on vaan niin tylsää hommaa. Kesällä jalkapallon MM-kisoja katsellessa homma oli jotenkin hauskempaa :) Nyt ei vaan jaksanut. Pitää toivoa, että syksyllä alkaisi joku hyvä sarja, jonka parissa voisi kerran viikossa tunnin pyörällä polkaista. Muuten pitää hankkia pyörään kunnon etulyhty ja lähteä polkemaan luonnon/asfalttiviidakon syövereihin pimeästä välittämättä.