perjantai 6. toukokuuta 2011

HCR peruttu

Helsinki City Run on sitten virallisesti peruttu osaltani tältä vuodelta. Mietin asiaa eilisen illan ja tulin siihen tulokseen, että ei ole mitään järkeä lähteä sinne puolikuntoisena hölkkäämään. Juoksuja tulee muitakin ja parempi lähteä sinne lähtöviivalle täydessä iskussa. Luonnollisesti harmitus on kuitenkin suuri, mutta toisaalta pahin harmi on jo mennyt ohi, kun olen ehtinyt asiaa kunnolla miettimään ja työstämään. Treenit jatkuvat joka tapauksessa normaaliin tahtiin - tämä ei sitä seikkaa muuta suuntaan saatikka toiseen.

Kun vielä löysin tänään Youtubesta Munamiehen Pomppufiilis videon, niin harmi hävisi oikeastaan sillä hetkellä kokonaan. Putouksessa munamies rasitti, mutta nyt Riku Nieminen on tuntunut iskeneen naulan kantaan. Tätä lisää!


torstai 5. toukokuuta 2011

HCR lähestyy, mies rikki

Siis ihan uskomatonta. HCR olisi ylihuomenna ja olen flunssassa. Olen ollut jo viikon. Eilen kävin testaamassa kuntoa, kun tuntui vähän paremmalta, mutta meno oli NIIN tukkoista, että ei sitä voi hyvällä tahdollakaan oikein terveen miehen menoksi sanoa. Vatsakin ollut sekaisin eilisestä lenkistä lähtien tosi pahasti eli nyt on kyllä mieli aika pahasti maassa, kun tuntuu, että mies ei ole puolimaraton kunnossa mitenkään. Ainoa positiivinen asia tässä on nyt se, että kuumetta ei ole. Mutta, mutta... kannattaako sitä lähteä puolikuntoisena sinne juoksemaan, sitä olen oikeasti miettinyt. Halu on kova, mutta vaimo on taas ihan täysin sitä mieltä, että ei mitään järkeä.

Onneksi maksoin peruutusturvamaksun eli optio osallistumisen siirtämisestä ensi vuodelle on olemassa. Lisäksi viikon kuluttua lauantaina olisi Etelä-Saimaa puolimaraton täällä Lappeenrannassa, joka saattaisi osin korvata tuota HCR:n pettymystä, jos en sinne pääse juoksemaan. Mutta kun tähän oli tähdätty ja tätä oli odotettu, niin aika kova pala se on, jos en sinne lähtöviivalle lähde. Asian päättäminen olisi ehkä astetta simppelimpi, jos olisin ihan oikeasti kunnolla sairas. Eli jos sitä kuumetta olisi. Huomiseen mennessä pitää päätös tehdä - ehkä käyn vielä tänään kokeilemassa tuota ohjelman mukaista puolituntista kevyttä lenkkiä ja teen päätöksen sen jälkeen. Nyt ei pysty.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Loppurutistus

Olimme ns. pitkän viikonlopun Ikaalisissa. Vaikka kyseessä olikin loma, niin ohjelman mukaiset lenkit oli juostava. Torstai-iltana kun saavuimme paikalle, oli tarkoitus lähteä heittämään kevyt lenkki, mutta eihän siitä tullut mitään, kun minulle ruvettiin väkisin tarjoamaan baarissa olutta. On jotenkin kummallista, että suomalaiset miehet eivät oikein ymmärrä sanoja "ei kiitos", kun kyse on alkoholista ja baarista. Koska en kehdannut jättää olutta juomattakaan, tein päätöksen lähteä lenkille vasta perjantaina aamutuimaan.

Perjantain lenkin jälkeen suuntasin suoraan kylpylälle perheen kera. Oli tosi hienoa rentoutua rauhassa kylpylän vesihierontapisteissä. Parin tunnin puluamisen jälkeen olo olikin sopivan rento. Oikeaan saumaan osui tämä reissu.

Perjantain loppupäivän löhöilyn jälkeen oli lauantaina vuorossa viimeinen pitkis ennen puolikasta. Olin etukäteen katsonut kartasta noin 18 km:n lenkin, johon ajattelin käyttää noin 2 tuntia. Mutta, mutta... suunnitelmat muuttuvat. Lenkistä tulikin puolimaran mittainen, kun jouduin palaamaan takaisin samoja polkuja. Vaikka ympäri kääntyessä harmittikin jonkin verran, niin lopulta tämä taisi kääntyä parhain päin. Sainpahan nimittäin varmistuksen sille, että ei se puolimara oikeasti ole mikään elämää suurempi etappi, vaikka se toki rasittava etäisyys juosten onkin. Ja onneksi Helsingissä ei ole samanlaisia mäkiä kuin Ikaalisissa :)

Nyt on taas palattu takaisin kotikulmille ja tarkoitus olisi kohta lähteä kevyelle puolituntiselle juoksulenkille upeaan auringonpaisteeseen. Huomenna olisi vielä hieman rasittavampi vauhtileikittely treeni, mutta sitten alkaa se ns. "herkistely", jolla kaivetaan se sellainen juoksuvauhti esiin, että kello pysähtyy 7.5.2011 mahdollisimman lähelle kahden tunnin rajaa. Saa nähdä kuinka miehelle käy. Nyt alkaa kaikki tehtävissä oleva olla tehtynä ja nyt vaan toivotaan, että pysyn terveenä starttiin asti.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Hieman reilu kaksi viikkoa ensimmäiseen kisaan

Edellisellä viikolla juoksukilometrejä kertyi huimat 50, joka tuntui jo selvästi viime lauantain pitkiksellä. Juoksu ei todellakaan ollut helppoa tai irtonaista. Se oli väsynyttä ja laahaavaa. Siitä oli juoksun ilo kaukana, mutta onneksi kerrassaan upea ilma pelasti paljon. Tällä viikolla kilometrejä kertynee plakkariin vielä sellaiset 40, mutta sen jälkeen alkaa treenin rauhoittaminen kohti kisaa. Tarkoituksena tietenkin herkistellä kunto sellaiseksi, että puolimaraton taittuu lauantaina 7.5 mahdollisimman lähelle kahden tunnin rajaa.

Tänään löysin Nokian Ovi-kaupasta Endomondo Sport Trackerin. Oman kännykän gps on ollut aikaisemmin sen verran huono, että en ole juuri viitsinyt perehtyä näihin erilaisiin sport trackereihin. Nyt kuitenkin keksin laittaa niin sanotun A-gps:n päälle. A-gps käyttää apuna kännykkäverkkoa paikannuksessa - ja kappas - tuosta kännykästähän kuoriutui ihan oiva gps paikannin. Ensimmäisestä testilenkistä (koiran ulkoilutus kävellen) vehje piirsi nettiin ihan siistin viivan kartalle ja vieläpä vauhti-/korkeuskäppyrät. Kilometrin väliajatkin näkyvät. Ei huono, noin niin kuin satasen kännykällä ja ilmaisella ohjelmalla. Tässä malli: http://www.endomondo.com/workouts/tsCmw7NKN6A

Näin jatketaan treenejä hyvillä mielin, kun kesäkin jo kolkuttelee kohta ovella. Kuiva asfaltti on piiiiitkän talven jälkeen niin ihanan tuntuinen jalan alla, vaikka kieltämättä hieman kovalta tuntuukin. Mutta eipähän jalat enää lipsu ja ei tarvitse pelätä, että jossain lumen alla on piilossa sellainen jäätikkö, joka lopettaa hyvin alkaneen kuntojuoksu-uran alkuunsa.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vasemman polven sisäsyrjän kipu

Urheilija (tai kuntoilija) ei tervettä päivää näe. Näin se on nähtävä.

Juuri, kun pääsin eroon kiristävistä pohkeista ja vasemman jalan jalkapään tuntemuksista, puskista hyppää esiin uusi vaiva. Eilen sohvalla istuessani huomasin vasemmassa polvessa ikävän kivun sisäsyrjällä. Kipu tuntuu hieman ruhjevammalta eli se ei ole särkyä ja sen tuntee vain koskettaessa. Juoksufoorumin mukaan kyse voisi olla ns. hölkkääjän polvesta, johon hoitona suositellaan juoksutaukoa ja reisilihasten vahvistamista. Juoksemaan kannattaa palata vasta, kun kipu on polvesta kokonaan hävinnyt. 

Veikkaisin, että polvi kipeytyi lauantain ja maanantain paljaalla asfaltilla juoksemisesta. Kun koko talven on saanut hölkkäillä kuitenkin suht' pehmeällä lumella/jäällä, niin äkkiseltään asfaltti on tosi kovaa. Sen kovuuden pystyi oikeasti tuntemaan juostessa. Ei se anna yhtään periksi jalan alla. Lisäksi kipuiluun voi vaikuttaa sekin, että maanantain lenkillä jalat olivat todella väsyneet ja hölkkäämisestä oli rentous kaukana.

Niin paljon kuin mieli halajaa juoksemaan, taitaa kuitenkin olla fiksuinta jättää nyt ainakin tämän päivän reipasvauhtinen lenkki väliin ja korvata se kuntopyöräilyllä. Toisaalta eilisen "helteen" jäljiltä pyörätietkin ovat niin huonossa kunnossa sulaneen loskan jäädyttyä epätasaiseksi jäätiköksi, että varmaan nilkkojen hyvinvoinninkin kannalta lenkin väliin jättäminen voi olla ihan fiksua.

Asia, joka minua kaikista eniten tässä koko juoksuhommassa ihmetyttää on kuitenkin se, että oikea polvi, joka on kertaalleen operoitu ja josta puuttuu osa polvilumpiosta, ei ole oireillut koko harrastuksen aikana vielä kertaakaan. Ja tuon polven uskoin nimenomaan hajoavan ensimmäiseksi, jos jokin paikka tämän harrastuksen seurauksena antaa periksi. Tämän sanottuani kohta luultavasti valitan oikean polven oireilusta.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kolmenkympin viikko takana

Flunssa alkaa olla voiton puolella ja juoksemassa olen taas viime keskiviikosta lähtien käynyt ahkerasti. Keskiviikkona ja torstaina hilppaisin sellaiset kuuden kilometrin lenkit ja lauantaina oli vuorossa tunti neljänkymmenen pitkis, jolle mittaa kertyi lopulta 14,5 kilometriä. Lauantaiaamuna kävin myös heittämässä parin tunnin (n. 10 km) kävelylenkin lastenvaunujen ja koiran kera. Eilen, sunnuntaina, kävin lisäksi vielä juoksu-kävelemässä palauttelevan lyhyen lenkin.

Näistä lenkeistä viime viikon pitkis oli tuntemuksiltaan kaikkein tuorein. Tuorein siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa jouduin juoksemaan todella väsynein jaloin. Jo alkumatkasta jalat tuntuivat erittäin raskailta ja vaikka välillä tekeminen ei ihan niin pahalta tuntunut kuin alussa, niin reilun tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin joku olisi iskenyt ylimääräiset lyijypainot jalkoihin. Puoli tuntia kuitenkin taistelin väsymystä vastaan ja jaksoin kuin jaksoinkin juosta lähes koko loppumatkan (pari ylämäkeä oli pakko kävellä). Kotiin päästyäni tunsin kyllä tehneenikin jotain päivän kokonaiskilometrimäärän noustua 25 hujakoille.

Sunnuntaiaamuna olin kuitenkin yllättävän särmässä kunnossa. Odotin, että jalat olisivat olleet edes hieman kipeät - mutta ei. Ilmeisesti lenkkeilystä on ollut siis ainakin se hyöty, että palautuminen on nopeutunut. Toki jalat hieman väsyneiltä tuntuivat, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tiedättehän sen fiiliksen, kun tietää tehneensä jotain, mutta mitään paikkaa ei kolota sillä tavalla, että se haittaisi normaalia eloa.

Tästä tulevasta viikosta on sitten tulossa tähän mennessä etukäteen ajateltuna kaikkein rankin. Tänään olisi vielä edessä 45 minuutin pk-lenkki. Keskiviikkona vuorossa olisi vk-treeni eli 30 minuuttia reipasta menoa 15 minuutin lämmittely- ja jäähdyttelyhölkin. Torstaina palautteleva tasavauhtinen puolituntinen ja lauantaina kahden tunnin pitkis. Kaiken kaikkiaan kokonaiskilometrit kipuavat siis lähelle 40 kilometriä.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Flunssaa

Alkuviikosta alkanut kurkkukipu muuttui torstaina sen verran ikävän oloiseksi, että päätin suosiolla ilmoittaa itseni treenauksen suhteen sairaslomalaiseksi. Eilen, perjantaina, olo olikin sitten tosi voimaton ja nyt tänään nenä on alkanut vuotaa nonstoppina kurkkukivun jo hellittäessä. Kuumetta ei ole vielä toistaiseksi ole onneksi ollut. Treenit ovat kuitenkin jäissä tasan niin kauan, kunnes tämä olo tästä hieman normalisoituu, että tästä perus lentsusta ei tule mitään pitkäaikaisempaa peikkoa.

Keskiviikkona kävin kuitenkin kurkun kivistyksestä huolimatta heittämässä hieman kovemman intervallitreenin, kun en malttanut jättä väliinkään olotilan ollessa muuten ihan hyvä. Liekö tuo sitten vaikuttanut olotilan huononemiseen - mene ja tiedä. Treenissä oli kyse lähes täysillä vedetyistä muutaman minuutin vedoista muutaman minuutin kävelypalautuksin. Ottaen huomioon sen, kuinka pahalta tuo treeni tuntui - veikkaan, että ihan sataprosenttisessa tikissä en enää tuolloin ollut. Viimeisissä ylämäkeen vedetyissä vedoissa meinasi nimittäin taju lähteä mäen päällä vaikka sykemittarin mukaan ei menty vielä lähelläkään maksimimisykkeitä. Onni kuitenkin onnettomuudessa, että tämä sairastelu osui ns. kevyelle viikolle. Ei harmita niin paljon treenien väliin jäänti. Lisäksi väliin jääneet treenit on helppo ottaa "kiinni" tulevina viikkoina muutamien pk-lenkkien pituutta 5-10 minuutilla nostamalla.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Hiljaisuus rikki

Huomaan, että olen harvinaisen laiska blogin päivittäjä. Toisaalta on sanottava, että juoksuharrastuksen tiimoilta ei ole juurikaan uutta kerrottavaa ja tavanomaisesta treenistä kertominen on paljolti samojen asioiden toistoa. Hiljaisuuden rikkomiseksi ajattelin kuitenkin pari sanasta kirjoittaa.

Pakkaset alkavat helpottaa, mikä on vaihteeksi ihan kivaa. Muutamia juoksulenkkejä onkin saanut nyt juosta aivan upeassa auringonpaisteessa. Elohopean noustessa mittareissa plussan puolelle, on kuitenkin myös ilmaantunut muutamia ei-toivottuja asioita, joista pahimpana teiden liukkaus. Ensimmäistä kertaa koko talvena viime lauantain pitkiksellä tuli ongelmia alustan kanssa, kun paikoin oli niin liukasta, että juokseminen oli jokseenkin mahdotonta. Kevään tulolla on siis myös kääntöpuolensa. Toivottavasti lämpötilat nousisivat nyt kunnolla ja pyörätiet sulaisivat vauhdilla, niin pääsisi taas juoksemaan ilman pelkoa liukkaista.

Muuten juoksemiseen ei kuulu juuri uutta. Kunto tuntuu tosin nousseen roimasti talven aikana kestävyyden osalta ja vauhtiakin on tullut hieman lisää. Kunhan tiet kunnolla sulavat, tarkoituksena olisi käydä testaamassa pitääkö tuntemukset paikkansa. Niin paljon töitä on talven aikana kunnon eteen joka tapauksessa tehty, että olisi aika ihme, jos viitonen ei painuisi 25 minuutin pintaan ja jopa sen alle.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Puolimaraton-ohjelma

Eilen se sitten virallisesti alkoi. Nimittäin Sepon noin 2 tunnin loppuaikaan tähtäävän maraton-ohjelman noudattaminen. Alku oli helppo - 30 minuuttia kevyttä juoksentelua. Aloitin ohjelman juoksemalla 52 sekuntia pidempään. Taittamani matka kuitenkin yllätti, kun mittauksen mukaan taival oli 5,1 km, eli kevyt juoksu oli edennyt noin 6 minuutin kilometrivauhtia. Vauhtia on siis tullut selkeästi lisää viime viikkoina! Sepon ohjelmaan laittamat viikkokilometrit menevät kyllä uusiksi näillä vauhdeilla...

Ilma eilisellä lenkillä herätteli jo pieniä toiveita kevään saapumisesta tähänkin maailman kolkkaan. Aurinko ihan oikeasti jo lämmitti, vaikka mittari toki roimia pakkaslukemia näyttikin (-19). Kovilla pakkasilla juoksussa kaikista pahinta on kylmä viima, joka kohmettaa reidet nk. "windstopper"-housuista huolimatta. Monet tuntuvat valittelevan kylmällä juoksemisen käyvän henkeen, mutta itse en ole moista pk-lenkeillä huomannut. Varmasti jos pitäisi puuskuttaa ihan tosissaan, niin kylmä voisi jossain keuhkojen suunnalla tuntuakin. Sisälle en kuitenkaan periaattestakaan lähde juoksemaan edes noita kovempia treenejä. Juoksu on ulkolaji ja sellaista keliä ei olekaan, etteikö juoksemaan pääsisi :)

torstai 10. helmikuuta 2011

Akillesongelma

Kai se on pakko pikku hiljaa myöntää, että tuossa vasemman jalan akillejänteessä/pohkeessa on jotain vialla. Eilen kävin juoksemassa huonosti auratuilla pyöräteillä reilun vitosen lenkin parilla viiden minuutin kovemmalla vedolla ja eikös tuo vasemman jalan pohje/akillesjänne sitten kotona kipuillut oikein kunnolla. Varmuuden vakuudeksi menin sitten vielä illalla koiran kanssa lenkillä ollessani astumaan pimeällä tieosuudella kuoppaan ja eikös se vasemman jalan nilkka nyrjähtänyt ikävästi. Onneksi ei käynyt pahemmin ja jalka kesti ihan hyvin astumista, mutta tänä aamuna nilkka oli ikävästi kipeä. Akillesjänteen jumitus loisti aamulla sen sijaan poissaolollaan, kun jaksoin eilen illalla sitä perusteellisesti venytellä ja hieroa. Edelleen leveä kantalihas on kuitenkin koskettaessa hieman arka eli jätän loppuviikon juoksut ihan suosiolla väliin. Kuntopyörä siis kutsuu taas! Ensi viikoksi on onneksi luvattu niin kovia pakkasia, että ei ihan kauheasti harmita, vaikka ulos juoksemaan ei pääsisikään.

Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa treenaminen sitten tuolla Sepon n. 2 tunnin loppuaikaan tähtäävällä puolimaran ohjelmalla eli toivoa sopii, että tuo vasen jalka olisi ensi viikon loppuun mennessä siinä kunnossa, että sillä kehtaisi lähteä hölkkäilemään. Olisi kuitenkin ihan kiva saada tuo ohjelma vedettyä kunnialla läpi, niin ehkä se HCR ei olisi sitten ihan niin pahaa tervanjuontia toukokuun alussa. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin hieman keventää tuota juoksentelua ja toivoa parasta.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Viikon saldo

Tällä viikolla juoksukilometrit jäivät sitten aiottua vähemmäksi. Yksi "osasyyllinen" oli maanantain pk-lenkin vaihtuminen pyöräilyyn, mutta osa juoksuksi aiotusta treeneistä mentiin myös luistinten päällä. Kaiken kaikkiaan tämä viikko jäi edellistä viikkoa kevyemmäksi.

Eilen kävin heittämässä 10 kilometrin pitkiksen 40 minuutin luistelun perään. Sykemittari temppuili alkumatkasta - sen mukaan olin kuollut noin puolen minuutin ajan. Sitten se jymähti näyttämään 107 lyöntiä minuutissa. Jossain vaiheessa se sitten palasi normaalitoimintaan, mutta lenkin keskisyke jäi tuon sekoilun takia saamatta. Noin muuten lenkki oli ehkä hieman tavanomaista raskaamman oloinen - homma ei oikein tuntunut kivalta missään vaiheessa vaan meneminen oli enemmänkin pakon edessä juoksemista kuin iloista hölkkää. Ehkä osasyyllinen oli tuo ennen lenkkiä heitetty luistelukeikka Lappeenrannan sataman jäällä. Mene ja tiedä. Aikaa lenkkii meni kolme minuuttia yli tunnin.

Luistelu on muuten ihan kivan oloista toimintaa lenkkeilyn lomaan. Sitä ilmeisesti juuri arvosteta treenimuotona juoksijoiden keskuudessa, mutta omasta mielestäni se tarjoaa kivaa vaihtelua lenkkeilylle. Lisää tehoa hommaan saa vaikka siten, että vetää muksua perässä pulkassa. Meillä ainakin 5-vuotias poika nauttii pulkassa luistimilla saadusta vauhdista. Lisäksi jäällä saa kivoja sivuluisuja aikaiseksi. Luistelu on myös hyvä treenimuoto siinäkin mielessä, että se säästää jalkoja.

Tänään ajattelin vielä käydä heittämässä koiran kanssa pienen palauttavan kävelyhölkän uusilla kengillä, kun ilmakin näyttää selkeytyvän. Eli viikon hölkkäkilometrien kokonaissaldo saataneen taas nostettua tuonne 20 kilometrin paremmalle puolelle.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Uudet kengät!

Olipahan nopiaa toimintaa Budget Sportilta! Tänään tuli postista ilmoitus, että paketti on saapunut ja minä tietenkin heti juoksin Siwaan hakemaan kengät kotiin. Nyt on sitten eteisessä kaksi 46 numeron Niken valkoista Air Thorusta odottamassa ensimmäistä juoksulenkkiään.

Pikatestin perusteella kengät vaikuttavat ihan hyviltä jalassa, joskin lesti on jonkin verran Asicsen lestiä kapeampi. Kantapäästä kengät tuntuvatkin tästä johtuen istuvan jopa Asicseja paremmin. Kiertojäykkyydeltään kengät ovat sieltä jäykemmästä päästä (niitä saa vääntää ihan tosissaan, jos haluaa ne mutkalle), joka voi olla joko hyvä tai huono asia. Loppujen lopuksi vasta juoksulenkit kertovat kenkien todellisen hyvyyden. Sovitustilanteessa kengät olivat jalassa hyvät, mutta tuntuivat vierailta - kuten kai uusien kenkien pitääkin.

Eilen poljin illalla kuntopyörällä tunnin "lenkin", kun en jaksanut lähteä lumisateen jälkeen hölkkäämään auraamattomille teille. Sykkeiden mukaan sessio oli ihan hyvä pk-harjoitus, mutta omat tuntemukset olivat toista mieltä - niin tuskaisen vaikeaa polkeminen oli. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että kuntopyörällä polkeminen on aivan käsittämättömän yksitotista touhua. Ei auttanut edes TV-uutiset, kun eivät taaskaan tarjonneet juuri muuta kuin huonoja uutisia. En kyllä oikeasti ymmärrä sanontaa: "No news is bad news". Pikemminkin tuntuu, että "all news is bad news". Yritin kuunnella musiikkiakin, mutta ei sekään piristänyt kuntopyöräilyn ankeutta.. En yhtään ihmettele, että esim. jääkiekonpelaajat tulevat yleensä aina loukkaantumistauoilta takaisin parempina kuin koskaan. Kuukauden kuntopyöräkuuri kaivaa varmasti esiin kadonneen motivaation lajiin kuin lajiin. Onhan se juokseminenkin välillä vähän tylsää, mutta maisemat ainakin vaihtuvat raitis ja ulkoilma piristää.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Tammikuu lopuillaan

Vaikka pidänkin lumesta, odotan silti innolla jo kevättä. Vaatekasan pukeminen itselle ja muksuille aina ulos lähdettäessä on nimittäin näin pidemmän päälle hieman ärsyttävää touhua. Ja niin kivaa kuin juokseminen lumella onkin, odotan jo kovasti sulia teitä, linnun laulua ja maan tuoksua. Noh, pari kuukautta vielä jaksaa, niin eiköhän se kevät sieltä tule.

Kevättä (ja kesää) odotellessa tein tänään yhden hankinnankin Budget Sportin ale-laarista. Tilasin nimittäin itselleni Nike Air Thorus juoksukengät reippaasti alennettuun hintaan. En tiedä, kuinka hyvät kyseiset tossut jalkaani ovat, mutta kokeillaan ja katsellaan, josko niistä olisi kakkostossuiksi Asicsien rinnalle. Ainahan ne voi palauttaa, jos osoittautuvat sovituksen jälkeen katastrofaaliseksi hankinnaksi. Nyt sitten pitäisi jostain löytää vielä se juomapullovyö, niin alkaisi olla tarvikevarasto aika hyvällä mallilla.

Viikon treeneistä HeiaHeia osaa kertoa, että niitä kertyi reilut 8 tuntia. Jos reippaammat kävelyreippailutkin (18 km) otetaan mukaan, viikon kilometreiksi muodostui 44 eli ihan hyvä määrä. Ensi viikolla pitäisi sitten juoksukilometrien osalta mennä yli 30:n. Sinälläänhän nuo kilometrimäärät eivät ole kovin ihmeellisiä, mutta on kiva itse huomata kehitys. Syksyllä 20 kilometrin ylitys juoksun viikkokilometreissä oli jo työn ja tuskan takana, nyt noita kilometrejä kertyy jo ihan huomaamatta se 20. Helmikuun aikana pitäisi sitten rikkoa pysyvästi se 30 kilometrin raja. Toivottavasti paikat pysyvät kunnossa ja treenit voivat jatkua yhtä hyvissä merkeissä kuin tähänkin asti.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Juomapullovyöstä ja Kullervon puolikkaasta

Eilen taas ihmettelin television onnetonta tarjontaa ja ehdin siinä sivussa hieman pohtia asioita. Käytännössä siis mietin, että haluaisin tuonne kalenteriin vielä yhden puolikkaan HCM:n jälkeenkin. Periaatteessa se ei saisi olla liian lähellä tuota maratonia ajallisesti, mutta toisaalta se tulisi järjestää fyysisesti Lappeenrannan lähietäisyydellä. Huomasinkin sitten Juoksija-lehden juoksukalenterista, että Kullervo-maraton (ja puolimara) järjestetään Joutsenossa 24.9.2011. Kun jälki-ilmoittautuminen onnistuu vielä tunti ennen starttia, niin ei muuta kuin sinne vain. Vaikka olenkin lukenut maratonilta palautumisen tuskaisuudesta, uskoisin kuitenkin, että kyllä tuossa vaiheessa jo puolikas taittuu taas ihan mukavasti. Luonnollisesti sinne mennään sitten parantamaan HCR:n kevään aikaa :)

Juomapullovyö on seuraavana ostoslistalla. Pitäisi vain löytää sellainen hyvä. Katselin netistä hieman osviittaa, mutta vaikea noista on sanoa. Juoksufoorumilta saa kyllä hieman apua valintaan, mutta kun sielläkin eri ihmiset ovat samasta vyöstä ihan päinvastaista mieltä. Selvää ainoastaan lienee se, että pikkupullot ovat yhtä isoa pulloa parempi vaihtoehto juostessa. Tuollainen iso mötikkä kun tuppaa hieman hölskymään hölkätessä. Pitkille lenkeille on kuitenkin jatkossa pakko saada juomista mukaan. Ei kai auta muu kuin kalppia joku päivä paikalliseen Intersportiin katselemaan vaihtoehtoja.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Pitkis

Tänään oli ohjelmassa pitkä lenkki eli tuttavallisemmin pitkis. Olen tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, että en juokse enää matkan, vaan ajan mukaan. Tarkoituksena oli vetää tänään 1:15 kestävä "pyrähdys", mutta en sitten malttanut lopettaa lenkkiä kesken, kun matkaa kotiportille oli enää muutamasata metriä. Näin lenkin kestoksi muodostui lopulta 1:19 ja rapiat päälle.

Ilma oli aika karu. Auringonpaiste oli aivan upea, mutta pakkanen oli suht' kova (-16). Alahuulen tunnottomuutta lukuun ottamatta pakkanen ei kuitenkaan tuntunut juuri missään kuin vasta loppulenkistä. Noin tunnin jälkeen etureidet alkoivat kuitenkin olemaan aika kohmeessa - tosin varmaan osin tuo etureisien tönkköys johtui väsymyksestäkin.

Illemmalla kävin vielä luistelemassa hetken. Kevyt potkiminen tuntui tosi hyvältä reisistä. Tosin pakkasen takia parikymmentäminuuttia oli sitä hommaa ihan riittävästi. Illalla vielä venyttelyt päälle ja huomenna ansaittu lepopäivä.

tiistai 11. tammikuuta 2011

It's alive!

Heikunkeikun taas kaikille! Hiljaiseloa on riittänyt pitkään eli näin ekonomin matikalla melkein neljännesvuosi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että juoksu olisi jäänyt. Pikemminkin päinvastoin.

Blogihiljaisuus alkoi pienen liittymäsekoilun seurauksena ja olin käytännössä täysin ilman nettiä reilun kuukauden päivät. Sitten sairastuin sitkeään flunssaan ja käytännössä lenkkeilyyn tuli lähes kuukauden tauko. Kerran lähdin liian aikaisin vetämään PK-lenkkiäni pakkaseen ja flunssa iski takaisin kaikella voimallaan. Sitten makoilinkin ihan kiltisti niin pitkään, kuin vain oireita oli. Tuolloin oli motivaatio koko hommaan aika maissa ja blogikirjoittelu asian tiimoilta ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Toisaalta tuo tauko paransi mm. vasemman jalan kantapään kipuilun eli eipä auta näin jälkikäteen ajatellen juuri valittaa. Tauko juoksemiseen taisi olla jalkojenkin mielestä ihan paikallaan.

Nyt ollaan kuitenkin noin kuukauden verran oltu ihan tikissä ja ehkä olisi pikkuhiljaa aika taas puhaltaa eloa tähänkin sammuneeseen netin kolkkaan. Eli juoksemassa olen käynyt blogihiljaisuudesta huolimatta tuota flunssaa lukuun ottamatta jatkuvasti ja kesän tavoitteetkin ovat selkeytyneet. Eli tarkoitus olisi juosta kaksi matkaa ensi kesänä. Ensin 7.5 Helsinki City Run eli tuttavallisemmin HCR. Sitten tuosta ajankohdasta kolme ja puoli kuukautta eteenpäin on toinen stadin juoksu eli Helsinki City Marathon, joka siis on ns. kauden päätavoite. "Tavoite" kuulostaa kovin juhlavalta, mutta siis tarkoituksena on raahautua reitti läpi hengissä ilman pahempia henkisiä tai fyysisiä traumoja.

Tänään ilmoittauduin HCR:iin tavoiteajalla 2:10. Periaatteessa idea on vain nautiskella ja katsoa mihin se riittää, mutta 2:10 lienee ihan realistinen tavoite nykyiseen juoksuvauhtiin peilattuna. Kymppi menee tuntiin, ja uskoisin, että about viidessä kuukaudessa vauhtia saa vielä jonkinverran rutistettua kovemmaksikin. Kaikkeni ainakin teen, että näin tapahtuisi.

Ja lenkkikaverinikin on muuten taas täysissä voimissaan. Lääkityksen, levon ja liikunnan oikealla suhteella vanha kunnon Watson on taas alkanut (sekin) nauttia juoksulenkeistämme. Tosin ongelmana nykyään on se, että oma vauhtini ei aina tunnu ihan riittävän koiralle ja lenkin lopussa Watson mulkoilee minua sen näköisenä, että "lisää pitäis saa'a". Saa nähdä pitääkö tässä vielä joksikin ultramatkojen juoksijaksi ruveta, että koiran saa tyytyväiseksi.