sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Blogi tauolle

Kun aloitin tämän blogin pitämisen, uhkuin juoksemisen riemua. Nyt, muutaman vuoden kokemusta asiasta keränneenä, on mielipiteeni muuttunut. Olen edelleen sitä mieltä, että juoksu on aivan loistava harrastus ja liikuntamuoto. Se on kuitenkin onnistunut näyttämään minulle myös nurjia puoliansa. Erilaisten kipujen ja vaivojen kanssa painiessa suurin into juoksua kohtaan on pikku hiljaa hiipunut. 

Suhteeni juoksuun on ollut viime kuukaudet melkoista vuoristorataa. Kivuttomina päivinä lenkit ovat tuntuneet taivaallisilta, mutta lenkin jälkeen iskeneet kivut ovat taas vetäneet mielen maahan. Ja yhä harvemmassa olevat kivuttomat kilometrit eivät juuri riemunkiljahduksia aiheuta.

Niinpä on aika miettiä uusiksi suhdettani tähän touhuun. On aika selvää, että nykyisillä harjoitusmetodeilla, jossa juoksu on pääasiallinen harjoitusmuoto, en saavuta haluamiani tuloksia. Kun tehot ja määrät saan sille tasolle, jolla kehitystä voisi tapahtua, jokin paikka antaa aina periksi. Vaikka tiedän toipuvani vammoista, on tällainen harjoittelu henkisesti todella raskasta. Lopulta jonkin paikan hajoamista jo odottelee ja pelkää etukäteen.

Koska en ole vielä valmis vaihtamaan juoksua muihin lajeihin, kokeilen mahdollisesti ensi kesänä jättää maratontavoitteet väliin ja keskittyä lyhyempiin matkoihin. Suunnittelen juoksevani yhden puolimaratonin ensi syksynä, mutta muutoin pysyttelen kympin kisoissa. Toinen vaihtoehto on, että rupean kiertämään ympäri Suomea erilaisia luontopolkuja ja patikointireittejä juosten. Niin vahvasti Kuusamon luonto otti otteeseen, että sen jälkeen yksikään asfaltilla juostu lenkki ei ole tuntunut juuri miltään. Toki nämä ovat yhdistettävissäkin, mutta täytyy pohtia mikä oikeasti kiinnostaa.

Harjoittelua ohjaan siihen suuntaan, että juosten tekisin enintään noin 40 prosenttia treeneistä. Vähintään 60 % kestävyystreenistä teen korvaavia lajeja hyödyksi käyttäen ja niissäkin pyrin olemaan monipuolinen. Talvella en aio käydä ulkona juoksemassa kuin satunnaisia lenkkejä. Kestävyystreenit hoidan hiihtäen ja lajinomaisen fiiliksen pidän kunnossa kuntosalin juoksumatolla. Talvella olisi muutoinkin tarkoitus vetää aika tiukkaakin lihaskuntotreeniä keskittyen erityisesti tuohon keskivartalon voiman kehittämiseen. 

Viime kuukaudet olen kuitenkin sen verran laiskan pulskeasti tätä blogia päivitellyt, että lienee kaikkia kohtaan reilulta ratkaisulta viheltää peli ainakin väliaikaisesti poikki ihan virallisestikin. Maraton on juostu eli sen yli ollaan menty. Ei ehkä ihan sellaisella tyylillä jota olisin toivonut, mutta elämä ja juoksut jatkuu siitä huolimatta. Nyt mie etsin hieman suuntaa ja palaan asiaan, kun vaivat ovat takanapäin ja uutta intoa on kerätty. Hymyillään, kun nähdään!