torstai 29. heinäkuuta 2010

Pitkis kahdessa osassa

Tarkoituksena oli jälleen juosta sunnuntaina hidas pitkä lenkki, joka tarkoittaa minun tapauksessani 10 kilometrin juoksentelua. Ilma oli eilen illalla mitä mahtavin, vaikkakin järkyttävän kylmä. Illan tarkkaa lämpötilaa en tiedä, mutta aamulla yhdeksän aikaan mittari näytti kahta lämpöastetta. Koska en kuitenkaan ehtinyt valoisan aikaan liikkeelle, lenkki kutistui 5,4 kilometrin peruslenkiksi johtuen riittävästi valaistujen lenkkipolkujen puutteesta (samaa lenkkiä kun en jaksanut alkaa uudestaan juoksemaan). Niinpä päätin näin maanantain kunniaksi käydä vetämässä sellaisen reilun viiden kilometrin aamulenkin, jolloin tuo 10 kilometriä täyttyy komeasti. Sain myös tuta sen syksyn hienouden, että vaikka yöt voivat olla hirmuisen kylmiä, aurinko lämmittää nopeasti ilman lähelle perinteisiä juhannuslämpötiloja.

Siinä missä illan viitonen meni mukavan kevyesti, aamun lenkki oli aika moista puurtamista. Jalat olivat aamulla väsyneet alusta asti ja lopulta onnistuin tekemään pahimman mahdollisimman mokan, kun vedin reiteni hapoille alkulenkin pitkässä ylämäessä. Ensimmäistä kertaa maistoin veren suussani. Happojen jälkeen homma olikin sitten astetta vaikeampaa ja pienikin mäen nyppylä oli puskemista väsyneitä jalkoja vastaan. Loppupään yhdessä pitkässä ylämäessä oli vaihdettava suosiolla kävelyyn, kun jalat eivät enää tuntuneet pysyvän matkassa mukana. Lopun sitten taistelin juosten.

Oli mielenkiintoista huomata, että nyt jalat tekivät ensimmäistä kertaa stopin ennen kuntoa. Sykkeiden puolesta olisi nimittäin ollut varaa kiristääkin, mutta jalat eivät vain suostuneet yhteistyöhön. Oli aika absurdi fiilis, kun homma tuntui pahalta, mutta ei kuitenkaan pahemmin hengästyttänyt. Yleensä olen puuskuttanut henkitoreissani ennen kuin jalat ovat alkaneet valittamaan liiallisesta vauhdista.

Ja näin muistettaessa todettakoon, että kävin ostamassa paikallisesta hypermarketista juoksukenkiin silikoniset kantapäävaimennukset. Parin lenkin kokemuksella tuntuvat erinomaisen hyviltä. Kantapää tuntuu lenkkien jälkeen huomattavan paljon paremmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti