Häiriöitä rytmissä

Blogin päivittämisen rytmi on ollut viime aikoina verkkainen. Osittain tämä johtuu ihan pirunmoisesta kiireestä, osin saamattomuudesta. Pienen pieni syyllinen on myös se, että ei ole ollut oikein asiaa.

Vaikka blogi onkin päivittynyt verkkaisesti, kunnosta olen kuitenkin pyrkinyt pitämään hiljaiselonkin aikana huolen. Vuoden pimein vuodenaika tuo kuitenkin myös siihen omat haasteensa. Ensinnäkin lenkille lähtö on huomattavasti vaikeampaa pimeällä. Viime viikkoina ei oikeastaan kertaakaan ole tullut sellaista fiilistä iltaisin, että haluaisin lähteä lenkille. Joka ikinen kerta on ollut enemmän tai vähemmän oman itseni pakottamista. Toisinaan lenkit ovat tuntuneet jopa tosi hyviltä ja olen iloinen, että taas lähdin. Toisinaan taas koko lenkki tuntuu niin uskomattoman v*ttumaiselta touhulta, että mietin mitä järkeä koko touhussa ylipäätään on. Onneksi lenkin jälkeen on aina ollut kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Viime sunnuntaina tuli kuitenkin lenkillä vastaan jotain odottamatonta. Tarkoituksena oli juosta sellainen mukavalta tuntuva vk-lenkki suht' kovilla sykkeillä ja alku olikin tosi lupaava. Homma tuntui hyvällä tavalla epämukavalta eli juuri sellaiselta miltä hyvä vk-lenkki tuntuukin. Noin 4,5-5 kilsan kohdalla hengityksen kanssa tuli kuitenkin jokin ongelma ja lopulta oli pakko hidastaa vauhtia. Lenkin loppupuolella sain taas kuitenkin juoksun rytmistä kiinni ja juoksu meni tosi rullaavasti loppuun.

Suihkun jälkeen aloin sitten katsella Garminin dataa lenkistä ja ensiksi iski silmään maksimisyke 200. Eipä siinä vielä mitään, mittari on temppuillut aiemminkin, mutta sitten kun katsoin tarkempaa syketietoa tuo huippu osuu juurikin siihen 4,5 kilsan kohtaan, kun homma tuntui aidosti vaikealta. Kyseessä oli siis sydämen rytmihäiriö. Joskus aiemminkin olen vastaavia tuntemuksia kokenut, mutta tällä kertaa pelästyin. Koko illan ja vielä seuraavan päivänkin vointi oli nimittäin hieman epämääräinen. Maanataina soitin itsellen lääkäriajan ja tänä aamuna kävin vastaanotolla.

Vastaanotolla sitten tajusin, että ei tämä ihan niin pikku juttu olekaan. Lääkäri oli mietteliäs ja määräsi läjän verikokeita ja EKG:n. Verikokeisiin ehdin vasta ensi keskiviikkona. EKG:hen pääsin heti ja se oli periaatteessa ihan ok, syke oli aika matala ja toisaalta lääkäri puhui jotain vähäisestä läpän paksuuntumisesta, joka kuitenkin on ihan normaalia pidemmän juosseille. Sanoin kyllä, että alta kolme vuotta olen enemmän tosissani lenkkeillyt, mutta siihen ei sitten hän oikein mitään sanonut. Totesi vain, että ei tässä vielä pidä epäillä sydänlihastulehdusta. Neuvona oli, että pitää opetella juoksemaan rauhallisemmin. Yritin kyllä sanoa, että sunnuntain lenkki oli sellainen harvinaisempi tapaus, ja että yleensä kyllä ihan rauhassa kölkyttelen, mutta taisi lääkärillä olla sellainen ennakkoasenne. Toisti vain, että kölkyttele hitaammin ja viikottain voisi pitää vähän lepopäiviäkin. Ajattelin noudattaa lääkärin neuvoa ainakin ensi viikon verikokeiden tuloksiin asti. Mutta pakkohan se on reippaampiakin lenkkejä juosta talven aikana tai muuten olen ihan totaalijumissa keväällä.

Että sellaista tällä kertaa... toivottavasti jatkossa juoksut sujuu suunnitellusti eikä tule pakkolepoa. Se se vasta söisi miestä, jos kohta ei tuo lenkkeilykään aina kovin kivaa ole. Lunta saisi tulla, niin pääsisi hiihtämään.