maanantai 11. lokakuuta 2010

Voihan perjantai!

Viime perjantaina oli sitten pakko käyttää Watson lääkärissä, koska oikean etutassun ontuminen vain paheni pahenemistaan. Diagnoosi oli sitten aika lohduton - tosin ei ehkä ihan pahin mahdollinen. Alkava nivelrikko molemmissa etujaloissa. Oikeassa etujalassa nivelrikko on edennyt hieman pidemmälle. Tilanne ei kuitenkaan vielä ole mitenkään hälyttävän paha, vaan lääkäri uskoi, että oikealla lääkityksellä kipu saadaan hallintaan ja nivelrikon eteneminen estettyä. Pidemmät juoksulenkit ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin Watsonin osalta ohi eli jatkossa pitää lenkkipolkuja taivaltaa ilman sitä. Tosin lääkäri sanoi, että jos ja kun lääkitys tehoaa, juoksemista voi yrittää aloitella koiran kanssa pikku hiljaa ja katsoa miten sen jalat kestävät. Liikuntahan on sinällään nivelrikkopotilaille vain hyvästä, kunhan rasitus pysyy riittävän matalana.

Kävin sitten perjantaina juoksemassa yksin reilun 8 kilometrin lenkin hitaasti jolkutellen. Aikaa 8,5 kilometriin meni noin 54 minuuttia keskisykkeen ollessa 149. Meno oli mukavan tuntuista koko matkan, kuten tuolla vauhdilla pitääkin. Tosin hieman oli haikea olo koko juoksun ajan, kun nyt homma tulee luultavasti jatkossa olemaan samanlaista yksinäistä taapertamista.

Tosin launtaina sain houkuteltua kaverin mukaan juoksemaan toukokuussa HCR:n. Alunperinhän minulla ei ollut edes tarkoitusta kyseiseen juoksutapahtumaan osallistua, mutta näin ne suunnitelmat muuttuvat. Kannustusjoukotkin sain saman baaripöydän ääressä hankittua radan varteen. Eli siellä on sitten luvassa karnivaalitunnelmaa ainakin radan varressa virvokkeita nauttiville kannustusjoukoille. Treenipolulle en kaveria kuitenkaan saa, koska välimatkaa kaverin ja miun asuinpaikkakunnan välillä on reilut parisataa kilometriä. Nyt ei kuitenkaan enää kehtaa jättää treeniä vähemmälle, kun tuli oikeasti juoksua harrastamaton kaveri houkuteltua mukaan. Eli ehkä tällä oli positiivisia vaikutuksia talven pimeinä iltoina tapahtuviin juoksutreeneihin. Ainakin omatuntoa soimaa, jos satun jäämään sohvan pohjalle lojumaan, jos ei muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti