Eilen oli pitkästä aikaa sählyssä ihan kunnolla jengiä ja se näkyi heti pelin tasossa. Se myös tuntui omassa henkilökohtaisessa kropassani. Ihan huomaamattani hapotin itseni parissakymmenessä minuutissa sellaiseen kuntoon, että olisin ollut valmis lähtemään vaihtopenkille vetelehtimään. Mutta meidän peleissä kun ei vaihtopenkkiä tunneta eikä sitä virallisesti kaivatakaan, niin pakko oli vaan punnertaa. Kivaa se kuitenkin omalla tavallaan oli, vaikkakin vähän tuskaista. Pari maaliakin sain iskettyä, mikä on aina mainitsemisen arvoinen asia, koska kovin usein niitä ei kohdalle osu.
Pelin jälkeen kävin vielä salilla pyörähtämässä vatsalihasten ja yläkropan treenin merkeissä. Punttisalin paras puoli on kehityksen konkreettinen huomaaminen. Kuukausien myötä sarjoissa käytetyt painot ovat lihoneet ja/tai tehdyt sarjat ovat pidentyneet. Ja jollain perverssillä tavalla jopa pidän saliharjoittelusta, vaikka se on järjellisesti ajateltuna ihan hanurista. Ehkäpä oman kehityksen näkyminen niin selvästi on se saliharjoittelun osa-alue, joka koukuttaa. Hapokkaan sählytreenin jälkeen salilla käynti on tosin ehkä harvinaisen tyhmä ajatus. Jollain tapaa väsyneelta punttien nostelu nimittäin tuntui.
Suurin uutinen tällä viikolla kuitenkin on yksi tehty päätös. Tänään tuli nimittäin ilmoittauduttua Tukholman maratonille ensi kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Päätös oli suht' helppo sen jälkeen, kun sain houkuteltua jo useampia maratoneja juosseen serkkuni mukaan reissuun. Kaleva Travelilta tilasin pakettimatkan, joka sisältää laivamatkat Vikingin Gabriellalla mennen tullen ja itseni kiduttamisen Tukholman kaduilla kesän alkamisen kunniaksi. Eli nyt on treenattava koko talvi ihan tosissaan, koska kesäkuussa tunnen jokaisen talvella väliin jätetyn treenin jaloissani. Rahalla pystyy siis ostamaan itselleen jopa treenimotivaation! Ja rahalla ei muka saa kaikkea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti