torstai 18. heinäkuuta 2013

Asiaa suomalaisten urheiluvälineliikkeiden hintatasosta

Heinäkuun puolessa välissä tulee aina vääjäämättä fiilis, että kesä kääntyy pian syksyksi. Vaikka helteitä on joinakin vuosina riittänytkin pitkälle syyskuulle, on päivien lyheneminen ja valon määrän väheneminen tosiasioita, joilta ei pääse karkuun. Näinpä istahdin viime torstaina tabletti sylissä sohvalle ja aloin selvitellä juoksutakkien hintoja.

Surffasin suoraan jo hyväksi todetulle Startfitnessin saitille ja aloitin shoppailun. Löysin takin melko helposti ja mukaan tarttui lisäksi toinenkin takki, juoksupaita, lyhyet trikoot ja neljät juoksusukat. Hintaa shoppailureissulle tuli sellaiset pyöreät 140 euroa. Ennen luottokorttimaksua tulin kuitenkin tarkistaneeksi ostamieni tavaroiden Suomi-hinnat ihan vain noin varmuuden vuoksi. Sen tarkistuksen jälkeen olin entistä varmempi, että haluan tehdä tilauksen. Pelkästään ostamani takit olisivat täältä ostettuna tehneet 160 euroa, sen lisäksi Adidaksen tekninen juoksupaita, Niken lyhyet juoksutrikoot ja sukat olisivat tehneet helposti 80 euroa lisähintaa tilaukselle. Lisäksi olisi tullut vielä postikulut ja pakettia olisi joutunut ehkäpä odottelemaan viikon jos toisenkin. Briteistä paketti tuli kahdessa työpäivässä. Säästin siis lyhyellä ekonomin matematiikalla vähintään noin 100 euroa.

Toki toinen puoli tässä kolikossa on suomalaisen työn tukeminen. Esimerkiksi Intersportista tuotteita ostaessani tuo säästämäni 100 euroa olisi mennyt ainakin osittain suomalaisten yrittäjien taskuun. Toisaalta kun sille 100 eurolle ei ole tarjota vastinetta, esimerkiksi ylivertaista henkilökohtaista palvelua, en kuluttajana koe noin suuren hintaeron olevan perusteltu.

Fakta on kuitenkin se, että edelleen varmasti suuri massa ostaa tuotteensa Intersportista ja muista urheiluvälineliikkeistä, koska se koetaan helpoimmaksi ja turvallisimmaksi tavaksi tehdä hankinta. Keskivertoasiakas, joka ostaa urheiluvälineitä, -vaatteita tai -kenkiä satunnaisesti, ei osaa ostaa välttämättä oikeata tuotetta ja tarvitsee ostopäätöksensä tueksi myyjää. Tässä on näiden liikkeiden henkireikä. Valitettava tosiasia kuitenkin on - omiin kokemuksiini perustuen - että suuri osa myyjistä ei ole niin asiantuntevia kuin heidän pitäisi olla. Tällöin asiakas saa helposti väärän, itselleen sopimattoman tuotteen. Lopputulos on sama kuin jos asiakas olisi ostanut tuotteen itse verkosta, hinta vain on huomattavasti korkeampi.

Myyjien ammattitaito tai sen puute ei koske pelkästään urheiluvälinekauppaa. Se on oikea ongelma läpi myyntityön kentän kaikilla aloilla. Itse olisin toivonut juoksuharrastustani aloittaessani, että Intersportin myyjä olisi oikeasti myynyt minulle ne kalliimmat neutraaliin jalkaan sopivat Asicsen lenkkarit niiden halvempien pronaatiotuettujen sijaan. Myyjä vain totesi, että ei se pronaatiotuki haittaa mitään neutraalisti askeltavalle. Nyt tiedän että haittaa. Kaupan päälle tuo yksi palvelukokemus sai minut epäilemään myyjien ammattitaitoa. Ja se on oikeasti työpaikkojen säilymisen kannalta pitkässä juoksussa ongelma, kun aiemmin heikkoa palvelua ja huonon ratkaisuehdotuksen saanut asiakas miettii jälleen seuraavaa ostopäätöstään. Mennäkö Intersportiin, josta minulle myytiin ne jalkaani sopimattomat lenkkarit 99 eurolla vai ostanko netistä tuollaiset neutraalit huippupopot hintaan 59 euroa?

Toinen pointti varsinkin jalkineiden ostossa liittyy siihen, että nettikaupoissa sovittaminen ei onnistu. Itse tuomitsen ehdoitta taktiikan, jossa kenkiä käydään sovittamassa myymälässä ja sitten ostetaan netistä. Tätä mieltä olen edellä olevasta vuodatuksesta huolimatta. Palvelusta, olipa se sitten hyvää tai huonoa, tulee maksaa, jos siitä saa hyötyä. Aikuisten oikeastihan mitään ilmaista palvelua ei edes ole - kaikki ilmainen on hinnoiteltu aina jonnekin. Tässä tapauksessa ylimääräiset kustannukset maksaa todennäköisesti suomalainen työntekijä työpaikkansa menettämisen kautta. Ja jokainen menetetty työpaikka on kansantaloudelle taakka, joka kertaantuu.

Kauppiaat kuitenkin valittavat, että tällainen sovittelu on yleistymään päin ja sen estäminen on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta. Siksipä kuluttajankin tulisi kantaa vastuu. Jos se Intersportin lenkkari on hyvä jalkaan, niin ostakaa se sieltä kaupasta vähän kalliimmalla hinnalla! Seuraavat lenkkarit voitte sitten ostaa halvalla jostain nettikaupasta, kun tiedätte sopivan koon ja mallin. Ei tämäkään ole kokonaiskuvan kannalta se paras mahdollinen ratkaisu, mutta sentään parempi kuin se skenaario, jossa yrittäjä jää nuolemaan näppejään.

Raadollisempi näkemys asiaan on se, että markkinatalouteen kuuluu tiettyjen toimintamallien kuoleminen. Ehkä urheiluvälinekaupat ovat dinosauruksia, joiden ei kuulukaan elää, jos ne eivät uudistu. Mutta olisiko oikeasti kivaa ostaa kenkänsä jatkossa netistä ilman mahdollisuutta sovittaa niitä ennen ostamista? Ehkäpä se huonokin palvelu on sellaista palvelua, josta olemme valmiita maksamaan, kun vaihtoehtona on tuotteiden palautusrumba.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti