Edellisellä viikolla juoksukilometrejä kertyi huimat 50, joka tuntui jo selvästi viime lauantain pitkiksellä. Juoksu ei todellakaan ollut helppoa tai irtonaista. Se oli väsynyttä ja laahaavaa. Siitä oli juoksun ilo kaukana, mutta onneksi kerrassaan upea ilma pelasti paljon. Tällä viikolla kilometrejä kertynee plakkariin vielä sellaiset 40, mutta sen jälkeen alkaa treenin rauhoittaminen kohti kisaa. Tarkoituksena tietenkin herkistellä kunto sellaiseksi, että puolimaraton taittuu lauantaina 7.5 mahdollisimman lähelle kahden tunnin rajaa.
Tänään löysin Nokian Ovi-kaupasta Endomondo Sport Trackerin. Oman kännykän gps on ollut aikaisemmin sen verran huono, että en ole juuri viitsinyt perehtyä näihin erilaisiin sport trackereihin. Nyt kuitenkin keksin laittaa niin sanotun A-gps:n päälle. A-gps käyttää apuna kännykkäverkkoa paikannuksessa - ja kappas - tuosta kännykästähän kuoriutui ihan oiva gps paikannin. Ensimmäisestä testilenkistä (koiran ulkoilutus kävellen) vehje piirsi nettiin ihan siistin viivan kartalle ja vieläpä vauhti-/korkeuskäppyrät. Kilometrin väliajatkin näkyvät. Ei huono, noin niin kuin satasen kännykällä ja ilmaisella ohjelmalla. Tässä malli: http://www.endomondo.com/workouts/tsCmw7NKN6A
Näin jatketaan treenejä hyvillä mielin, kun kesäkin jo kolkuttelee kohta ovella. Kuiva asfaltti on piiiiitkän talven jälkeen niin ihanan tuntuinen jalan alla, vaikka kieltämättä hieman kovalta tuntuukin. Mutta eipähän jalat enää lipsu ja ei tarvitse pelätä, että jossain lumen alla on piilossa sellainen jäätikkö, joka lopettaa hyvin alkaneen kuntojuoksu-uran alkuunsa.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Vasemman polven sisäsyrjän kipu
Urheilija (tai kuntoilija) ei tervettä päivää näe. Näin se on nähtävä.
Juuri, kun pääsin eroon kiristävistä pohkeista ja vasemman jalan jalkapään tuntemuksista, puskista hyppää esiin uusi vaiva. Eilen sohvalla istuessani huomasin vasemmassa polvessa ikävän kivun sisäsyrjällä. Kipu tuntuu hieman ruhjevammalta eli se ei ole särkyä ja sen tuntee vain koskettaessa. Juoksufoorumin mukaan kyse voisi olla ns. hölkkääjän polvesta, johon hoitona suositellaan juoksutaukoa ja reisilihasten vahvistamista. Juoksemaan kannattaa palata vasta, kun kipu on polvesta kokonaan hävinnyt.
Veikkaisin, että polvi kipeytyi lauantain ja maanantain paljaalla asfaltilla juoksemisesta. Kun koko talven on saanut hölkkäillä kuitenkin suht' pehmeällä lumella/jäällä, niin äkkiseltään asfaltti on tosi kovaa. Sen kovuuden pystyi oikeasti tuntemaan juostessa. Ei se anna yhtään periksi jalan alla. Lisäksi kipuiluun voi vaikuttaa sekin, että maanantain lenkillä jalat olivat todella väsyneet ja hölkkäämisestä oli rentous kaukana.
Niin paljon kuin mieli halajaa juoksemaan, taitaa kuitenkin olla fiksuinta jättää nyt ainakin tämän päivän reipasvauhtinen lenkki väliin ja korvata se kuntopyöräilyllä. Toisaalta eilisen "helteen" jäljiltä pyörätietkin ovat niin huonossa kunnossa sulaneen loskan jäädyttyä epätasaiseksi jäätiköksi, että varmaan nilkkojen hyvinvoinninkin kannalta lenkin väliin jättäminen voi olla ihan fiksua.
Asia, joka minua kaikista eniten tässä koko juoksuhommassa ihmetyttää on kuitenkin se, että oikea polvi, joka on kertaalleen operoitu ja josta puuttuu osa polvilumpiosta, ei ole oireillut koko harrastuksen aikana vielä kertaakaan. Ja tuon polven uskoin nimenomaan hajoavan ensimmäiseksi, jos jokin paikka tämän harrastuksen seurauksena antaa periksi. Tämän sanottuani kohta luultavasti valitan oikean polven oireilusta.
Juuri, kun pääsin eroon kiristävistä pohkeista ja vasemman jalan jalkapään tuntemuksista, puskista hyppää esiin uusi vaiva. Eilen sohvalla istuessani huomasin vasemmassa polvessa ikävän kivun sisäsyrjällä. Kipu tuntuu hieman ruhjevammalta eli se ei ole särkyä ja sen tuntee vain koskettaessa. Juoksufoorumin mukaan kyse voisi olla ns. hölkkääjän polvesta, johon hoitona suositellaan juoksutaukoa ja reisilihasten vahvistamista. Juoksemaan kannattaa palata vasta, kun kipu on polvesta kokonaan hävinnyt.
Veikkaisin, että polvi kipeytyi lauantain ja maanantain paljaalla asfaltilla juoksemisesta. Kun koko talven on saanut hölkkäillä kuitenkin suht' pehmeällä lumella/jäällä, niin äkkiseltään asfaltti on tosi kovaa. Sen kovuuden pystyi oikeasti tuntemaan juostessa. Ei se anna yhtään periksi jalan alla. Lisäksi kipuiluun voi vaikuttaa sekin, että maanantain lenkillä jalat olivat todella väsyneet ja hölkkäämisestä oli rentous kaukana.
Niin paljon kuin mieli halajaa juoksemaan, taitaa kuitenkin olla fiksuinta jättää nyt ainakin tämän päivän reipasvauhtinen lenkki väliin ja korvata se kuntopyöräilyllä. Toisaalta eilisen "helteen" jäljiltä pyörätietkin ovat niin huonossa kunnossa sulaneen loskan jäädyttyä epätasaiseksi jäätiköksi, että varmaan nilkkojen hyvinvoinninkin kannalta lenkin väliin jättäminen voi olla ihan fiksua.
Asia, joka minua kaikista eniten tässä koko juoksuhommassa ihmetyttää on kuitenkin se, että oikea polvi, joka on kertaalleen operoitu ja josta puuttuu osa polvilumpiosta, ei ole oireillut koko harrastuksen aikana vielä kertaakaan. Ja tuon polven uskoin nimenomaan hajoavan ensimmäiseksi, jos jokin paikka tämän harrastuksen seurauksena antaa periksi. Tämän sanottuani kohta luultavasti valitan oikean polven oireilusta.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Kolmenkympin viikko takana
Flunssa alkaa olla voiton puolella ja juoksemassa olen taas viime keskiviikosta lähtien käynyt ahkerasti. Keskiviikkona ja torstaina hilppaisin sellaiset kuuden kilometrin lenkit ja lauantaina oli vuorossa tunti neljänkymmenen pitkis, jolle mittaa kertyi lopulta 14,5 kilometriä. Lauantaiaamuna kävin myös heittämässä parin tunnin (n. 10 km) kävelylenkin lastenvaunujen ja koiran kera. Eilen, sunnuntaina, kävin lisäksi vielä juoksu-kävelemässä palauttelevan lyhyen lenkin.
Näistä lenkeistä viime viikon pitkis oli tuntemuksiltaan kaikkein tuorein. Tuorein siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa jouduin juoksemaan todella väsynein jaloin. Jo alkumatkasta jalat tuntuivat erittäin raskailta ja vaikka välillä tekeminen ei ihan niin pahalta tuntunut kuin alussa, niin reilun tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin joku olisi iskenyt ylimääräiset lyijypainot jalkoihin. Puoli tuntia kuitenkin taistelin väsymystä vastaan ja jaksoin kuin jaksoinkin juosta lähes koko loppumatkan (pari ylämäkeä oli pakko kävellä). Kotiin päästyäni tunsin kyllä tehneenikin jotain päivän kokonaiskilometrimäärän noustua 25 hujakoille.
Sunnuntaiaamuna olin kuitenkin yllättävän särmässä kunnossa. Odotin, että jalat olisivat olleet edes hieman kipeät - mutta ei. Ilmeisesti lenkkeilystä on ollut siis ainakin se hyöty, että palautuminen on nopeutunut. Toki jalat hieman väsyneiltä tuntuivat, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tiedättehän sen fiiliksen, kun tietää tehneensä jotain, mutta mitään paikkaa ei kolota sillä tavalla, että se haittaisi normaalia eloa.
Tästä tulevasta viikosta on sitten tulossa tähän mennessä etukäteen ajateltuna kaikkein rankin. Tänään olisi vielä edessä 45 minuutin pk-lenkki. Keskiviikkona vuorossa olisi vk-treeni eli 30 minuuttia reipasta menoa 15 minuutin lämmittely- ja jäähdyttelyhölkin. Torstaina palautteleva tasavauhtinen puolituntinen ja lauantaina kahden tunnin pitkis. Kaiken kaikkiaan kokonaiskilometrit kipuavat siis lähelle 40 kilometriä.
Näistä lenkeistä viime viikon pitkis oli tuntemuksiltaan kaikkein tuorein. Tuorein siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa jouduin juoksemaan todella väsynein jaloin. Jo alkumatkasta jalat tuntuivat erittäin raskailta ja vaikka välillä tekeminen ei ihan niin pahalta tuntunut kuin alussa, niin reilun tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin joku olisi iskenyt ylimääräiset lyijypainot jalkoihin. Puoli tuntia kuitenkin taistelin väsymystä vastaan ja jaksoin kuin jaksoinkin juosta lähes koko loppumatkan (pari ylämäkeä oli pakko kävellä). Kotiin päästyäni tunsin kyllä tehneenikin jotain päivän kokonaiskilometrimäärän noustua 25 hujakoille.
Sunnuntaiaamuna olin kuitenkin yllättävän särmässä kunnossa. Odotin, että jalat olisivat olleet edes hieman kipeät - mutta ei. Ilmeisesti lenkkeilystä on ollut siis ainakin se hyöty, että palautuminen on nopeutunut. Toki jalat hieman väsyneiltä tuntuivat, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tiedättehän sen fiiliksen, kun tietää tehneensä jotain, mutta mitään paikkaa ei kolota sillä tavalla, että se haittaisi normaalia eloa.
Tästä tulevasta viikosta on sitten tulossa tähän mennessä etukäteen ajateltuna kaikkein rankin. Tänään olisi vielä edessä 45 minuutin pk-lenkki. Keskiviikkona vuorossa olisi vk-treeni eli 30 minuuttia reipasta menoa 15 minuutin lämmittely- ja jäähdyttelyhölkin. Torstaina palautteleva tasavauhtinen puolituntinen ja lauantaina kahden tunnin pitkis. Kaiken kaikkiaan kokonaiskilometrit kipuavat siis lähelle 40 kilometriä.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Flunssaa
Alkuviikosta alkanut kurkkukipu muuttui torstaina sen verran ikävän oloiseksi, että päätin suosiolla ilmoittaa itseni treenauksen suhteen sairaslomalaiseksi. Eilen, perjantaina, olo olikin sitten tosi voimaton ja nyt tänään nenä on alkanut vuotaa nonstoppina kurkkukivun jo hellittäessä. Kuumetta ei ole vielä toistaiseksi ole onneksi ollut. Treenit ovat kuitenkin jäissä tasan niin kauan, kunnes tämä olo tästä hieman normalisoituu, että tästä perus lentsusta ei tule mitään pitkäaikaisempaa peikkoa.
Keskiviikkona kävin kuitenkin kurkun kivistyksestä huolimatta heittämässä hieman kovemman intervallitreenin, kun en malttanut jättä väliinkään olotilan ollessa muuten ihan hyvä. Liekö tuo sitten vaikuttanut olotilan huononemiseen - mene ja tiedä. Treenissä oli kyse lähes täysillä vedetyistä muutaman minuutin vedoista muutaman minuutin kävelypalautuksin. Ottaen huomioon sen, kuinka pahalta tuo treeni tuntui - veikkaan, että ihan sataprosenttisessa tikissä en enää tuolloin ollut. Viimeisissä ylämäkeen vedetyissä vedoissa meinasi nimittäin taju lähteä mäen päällä vaikka sykemittarin mukaan ei menty vielä lähelläkään maksimimisykkeitä. Onni kuitenkin onnettomuudessa, että tämä sairastelu osui ns. kevyelle viikolle. Ei harmita niin paljon treenien väliin jäänti. Lisäksi väliin jääneet treenit on helppo ottaa "kiinni" tulevina viikkoina muutamien pk-lenkkien pituutta 5-10 minuutilla nostamalla.
Keskiviikkona kävin kuitenkin kurkun kivistyksestä huolimatta heittämässä hieman kovemman intervallitreenin, kun en malttanut jättä väliinkään olotilan ollessa muuten ihan hyvä. Liekö tuo sitten vaikuttanut olotilan huononemiseen - mene ja tiedä. Treenissä oli kyse lähes täysillä vedetyistä muutaman minuutin vedoista muutaman minuutin kävelypalautuksin. Ottaen huomioon sen, kuinka pahalta tuo treeni tuntui - veikkaan, että ihan sataprosenttisessa tikissä en enää tuolloin ollut. Viimeisissä ylämäkeen vedetyissä vedoissa meinasi nimittäin taju lähteä mäen päällä vaikka sykemittarin mukaan ei menty vielä lähelläkään maksimimisykkeitä. Onni kuitenkin onnettomuudessa, että tämä sairastelu osui ns. kevyelle viikolle. Ei harmita niin paljon treenien väliin jäänti. Lisäksi väliin jääneet treenit on helppo ottaa "kiinni" tulevina viikkoina muutamien pk-lenkkien pituutta 5-10 minuutilla nostamalla.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Hiljaisuus rikki
Huomaan, että olen harvinaisen laiska blogin päivittäjä. Toisaalta on sanottava, että juoksuharrastuksen tiimoilta ei ole juurikaan uutta kerrottavaa ja tavanomaisesta treenistä kertominen on paljolti samojen asioiden toistoa. Hiljaisuuden rikkomiseksi ajattelin kuitenkin pari sanasta kirjoittaa.
Pakkaset alkavat helpottaa, mikä on vaihteeksi ihan kivaa. Muutamia juoksulenkkejä onkin saanut nyt juosta aivan upeassa auringonpaisteessa. Elohopean noustessa mittareissa plussan puolelle, on kuitenkin myös ilmaantunut muutamia ei-toivottuja asioita, joista pahimpana teiden liukkaus. Ensimmäistä kertaa koko talvena viime lauantain pitkiksellä tuli ongelmia alustan kanssa, kun paikoin oli niin liukasta, että juokseminen oli jokseenkin mahdotonta. Kevään tulolla on siis myös kääntöpuolensa. Toivottavasti lämpötilat nousisivat nyt kunnolla ja pyörätiet sulaisivat vauhdilla, niin pääsisi taas juoksemaan ilman pelkoa liukkaista.
Muuten juoksemiseen ei kuulu juuri uutta. Kunto tuntuu tosin nousseen roimasti talven aikana kestävyyden osalta ja vauhtiakin on tullut hieman lisää. Kunhan tiet kunnolla sulavat, tarkoituksena olisi käydä testaamassa pitääkö tuntemukset paikkansa. Niin paljon töitä on talven aikana kunnon eteen joka tapauksessa tehty, että olisi aika ihme, jos viitonen ei painuisi 25 minuutin pintaan ja jopa sen alle.
Pakkaset alkavat helpottaa, mikä on vaihteeksi ihan kivaa. Muutamia juoksulenkkejä onkin saanut nyt juosta aivan upeassa auringonpaisteessa. Elohopean noustessa mittareissa plussan puolelle, on kuitenkin myös ilmaantunut muutamia ei-toivottuja asioita, joista pahimpana teiden liukkaus. Ensimmäistä kertaa koko talvena viime lauantain pitkiksellä tuli ongelmia alustan kanssa, kun paikoin oli niin liukasta, että juokseminen oli jokseenkin mahdotonta. Kevään tulolla on siis myös kääntöpuolensa. Toivottavasti lämpötilat nousisivat nyt kunnolla ja pyörätiet sulaisivat vauhdilla, niin pääsisi taas juoksemaan ilman pelkoa liukkaista.
Muuten juoksemiseen ei kuulu juuri uutta. Kunto tuntuu tosin nousseen roimasti talven aikana kestävyyden osalta ja vauhtiakin on tullut hieman lisää. Kunhan tiet kunnolla sulavat, tarkoituksena olisi käydä testaamassa pitääkö tuntemukset paikkansa. Niin paljon töitä on talven aikana kunnon eteen joka tapauksessa tehty, että olisi aika ihme, jos viitonen ei painuisi 25 minuutin pintaan ja jopa sen alle.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Puolimaraton-ohjelma
Eilen se sitten virallisesti alkoi. Nimittäin Sepon noin 2 tunnin loppuaikaan tähtäävän maraton-ohjelman noudattaminen. Alku oli helppo - 30 minuuttia kevyttä juoksentelua. Aloitin ohjelman juoksemalla 52 sekuntia pidempään. Taittamani matka kuitenkin yllätti, kun mittauksen mukaan taival oli 5,1 km, eli kevyt juoksu oli edennyt noin 6 minuutin kilometrivauhtia. Vauhtia on siis tullut selkeästi lisää viime viikkoina! Sepon ohjelmaan laittamat viikkokilometrit menevät kyllä uusiksi näillä vauhdeilla...
Ilma eilisellä lenkillä herätteli jo pieniä toiveita kevään saapumisesta tähänkin maailman kolkkaan. Aurinko ihan oikeasti jo lämmitti, vaikka mittari toki roimia pakkaslukemia näyttikin (-19). Kovilla pakkasilla juoksussa kaikista pahinta on kylmä viima, joka kohmettaa reidet nk. "windstopper"-housuista huolimatta. Monet tuntuvat valittelevan kylmällä juoksemisen käyvän henkeen, mutta itse en ole moista pk-lenkeillä huomannut. Varmasti jos pitäisi puuskuttaa ihan tosissaan, niin kylmä voisi jossain keuhkojen suunnalla tuntuakin. Sisälle en kuitenkaan periaattestakaan lähde juoksemaan edes noita kovempia treenejä. Juoksu on ulkolaji ja sellaista keliä ei olekaan, etteikö juoksemaan pääsisi :)
Ilma eilisellä lenkillä herätteli jo pieniä toiveita kevään saapumisesta tähänkin maailman kolkkaan. Aurinko ihan oikeasti jo lämmitti, vaikka mittari toki roimia pakkaslukemia näyttikin (-19). Kovilla pakkasilla juoksussa kaikista pahinta on kylmä viima, joka kohmettaa reidet nk. "windstopper"-housuista huolimatta. Monet tuntuvat valittelevan kylmällä juoksemisen käyvän henkeen, mutta itse en ole moista pk-lenkeillä huomannut. Varmasti jos pitäisi puuskuttaa ihan tosissaan, niin kylmä voisi jossain keuhkojen suunnalla tuntuakin. Sisälle en kuitenkaan periaattestakaan lähde juoksemaan edes noita kovempia treenejä. Juoksu on ulkolaji ja sellaista keliä ei olekaan, etteikö juoksemaan pääsisi :)
torstai 10. helmikuuta 2011
Akillesongelma
Kai se on pakko pikku hiljaa myöntää, että tuossa vasemman jalan akillejänteessä/pohkeessa on jotain vialla. Eilen kävin juoksemassa huonosti auratuilla pyöräteillä reilun vitosen lenkin parilla viiden minuutin kovemmalla vedolla ja eikös tuo vasemman jalan pohje/akillesjänne sitten kotona kipuillut oikein kunnolla. Varmuuden vakuudeksi menin sitten vielä illalla koiran kanssa lenkillä ollessani astumaan pimeällä tieosuudella kuoppaan ja eikös se vasemman jalan nilkka nyrjähtänyt ikävästi. Onneksi ei käynyt pahemmin ja jalka kesti ihan hyvin astumista, mutta tänä aamuna nilkka oli ikävästi kipeä. Akillesjänteen jumitus loisti aamulla sen sijaan poissaolollaan, kun jaksoin eilen illalla sitä perusteellisesti venytellä ja hieroa. Edelleen leveä kantalihas on kuitenkin koskettaessa hieman arka eli jätän loppuviikon juoksut ihan suosiolla väliin. Kuntopyörä siis kutsuu taas! Ensi viikoksi on onneksi luvattu niin kovia pakkasia, että ei ihan kauheasti harmita, vaikka ulos juoksemaan ei pääsisikään.
Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa treenaminen sitten tuolla Sepon n. 2 tunnin loppuaikaan tähtäävällä puolimaran ohjelmalla eli toivoa sopii, että tuo vasen jalka olisi ensi viikon loppuun mennessä siinä kunnossa, että sillä kehtaisi lähteä hölkkäilemään. Olisi kuitenkin ihan kiva saada tuo ohjelma vedettyä kunnialla läpi, niin ehkä se HCR ei olisi sitten ihan niin pahaa tervanjuontia toukokuun alussa. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin hieman keventää tuota juoksentelua ja toivoa parasta.
Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa treenaminen sitten tuolla Sepon n. 2 tunnin loppuaikaan tähtäävällä puolimaran ohjelmalla eli toivoa sopii, että tuo vasen jalka olisi ensi viikon loppuun mennessä siinä kunnossa, että sillä kehtaisi lähteä hölkkäilemään. Olisi kuitenkin ihan kiva saada tuo ohjelma vedettyä kunnialla läpi, niin ehkä se HCR ei olisi sitten ihan niin pahaa tervanjuontia toukokuun alussa. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin hieman keventää tuota juoksentelua ja toivoa parasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)