Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa fysioterapeutin vastaanotolla tämän nykyisen vaivan tiimoilta ja tiistaina olin jo odottamassa lääkärin oven ulkopuolella piikille pääsyä. Lonkan limapussi sai kortisonihoitoa ja sen pitäisi antaa ensiapua tuohon lonkan kipuiluun. Kuitenkin tärkeintä olisi saada tuon limapussin tulehduksen aiheuttaja korjattua, muuten se on tulevaisuudessa jatkuvana vaivana.
Ongelman syitä ei ole vain yksi, vaan hyvin todennäköisesti useita. Päällimmäinen ja selvin syy vaivaan on takareisien jäykkyys. Normaalisti lihas antaa periksi kun sitä painaa, mutta minun kohdallani takareisien lihakset ovat kuin puuta. Sanoin kyllä, että olen nyt notkeammassa kunnossa kuin viime talvena, mutta ilmeisesti olen vain ollut pahimmillaan ihan totaalijumissa. Ensimmäinen ja tärkein asia onkin venytellä päivittäin ihan perusteellisesti noita takareiden ja pakaran lihaksia.
Toinen ongelma on vasen jalkani, jossa on lievästi laskeutuneet sivuttaiset holvikaaret (tai jotain sinne päin) ja lievä ylipronaatio. Fysoterapeutin mukaan kuitenkaan tuo ylipronaatio ei välttämättä itsessään ole se aiheuttaja vaikka olenkin käyttänyt nyt neutraaleja kenkiä, vaan suurempi ongelma on se, että juoksen yleensä vain maantien vasenta laitaa, jolloin tien kaltevuus muokkaa helposti askellusta väärään suuntaan. Fysioterapeutin mielestä parasta olisi, että lähtisin kokonaan pois maantieltä metsään juoksemaan, mutta totesi sitten aikani niskuroitua, että olisi ihan hyvä juosta välillä kuitenkin sitä tien toistakin puolta. Siihen neuvoon saatoin taipua ja lupasin yrittää juosta osan lenkeistäni jatkossa pehmeämmillä alustoilla. Loppupeleissä kuitenkin itseltänihän se on pois, jos en saa kipuja kuriin.
Noiden tsekkausten lisäksi jouduin sitten hirmuiseen kidutukseen, kun terapeutti avasi noita alaselän ja pakaran jumeja. Pahimmillaan tuntui kuin joku olisi puukkoa vääntänyt, mutta kuulemma se kuuluu asiaan, kun lihaskalvoja irrotellaan ja pehmitellään. Vähän epäilytti kivun ollessa pahimmillaan, mutta jälikäteen täytyy sanoa että taisi nainen tietää mitä tekee. Alaselkä ollut tosi hyvässä kunnossa tuon käynnin jälkeen.
Nyt olen tunnollisesti venytellyt pakaroita ja takareisiä ihan ohjeiden mukaisesti ja jotain se on selkeästi tehnyt, koska jalat ovat tuntuneet ihan erilaisilta. En ole tosin ihan varma onko kaikki muutos ollut hyvästä. Jaloissa, erityisesti vasemmassa, on nimittäin välillä tuntunut polvissa ja lonkissa sellaista omituista vihlontaa ja pientä lonksuntaa. Aivan kuin nivelet etsisivät reittiä takaisin oikealle paikalleen. Varmastikin kuvittelen tuon lonksunnan, mutta vihlontaa on helpompi kestää, kun ajattelen sen johtuvan jostain positiivisesta muutoksesta.
Eilen illalla venytellessäni pakaraa puskista iski ihan uusi vaiva. Nimittäin oikean jalan reiden sisäsyrjän lihas kramppasi kesken venytyksen aivan jumalattoman kipeästi ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Suoraksi jalkaa ei ollut enää mitään mahdollisuutta saada vastavenytykseen, mutta yritin painaa lihasta niin kovaa kuin vain kivulta pystyin. Yhtään en osaa sanoa kauan kramppi kesti, kun aika tuntui tunnilta. Lopulta kramppi kuitenkin luovutti ja muuttui lihaksen tykytykseksi jättäen jälkeensä kipeän lihaksen. Tänään olen yrittänyt lihasta kevyesti venytellä ja edelleen se on kipeä. Toivottavasti se ei vaivaa huomisessa juoksussa. Kylmähoito toivottavasti auttaa.
Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä uhmaamaan säiden ruhtinasta Helsinkiin. Ihan ei ideaalikeliä lupaa, mutta onneksi ei lumisadettakaan. Reilu 10 astetta, vesisade ja 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli on ihan kohtalainen ilma siihen nähden, että olen lenkkejä joskus ihan vapaaehtoisesti huonommassakin kelissä juossut. Ja kun suihkujakaan ei ole järjestäjien puolesta paikalle hoidettu, niin hyvä puoli on, että luontoäiti pitää tuosta puolesta huolen. Ja tulepaahan juostua vähän rivakammin, kun ei tuossa kelissä viitsi oikeasti matkaan käyttää yhtään enempää aikaa kuin on pakko!
perjantai 31. elokuuta 2012
perjantai 24. elokuuta 2012
Helsinki Midnight Run lähestyy
Viikon kuluttua lauantaina olisi sitten vuorossa yöjuoksua, kun Helsingin Midnight Run on ohjelmistossa. Lonkka on edelleen vaivannut, mutta siitä huolimatta olen ihan varovaisen toiveikas tuon juoksun suhteen. Kävin nimittäin eilisiltana juoksemassa valmistelevan 7 kilometrin lenkin ajateltua kisavauhtia. Juoksu kuitenkin kulki ja kilometritahti meni aika reilusti suunnitellun 5:30 alle. Loppuaika oli 36:36 eli noin 5:14 muodostui keskikilometritahdiksi lenkillä. Lopussa oli vielä varaa kiristää tahtia!
Viimeisen 200 metrin jälkeen fiilis oli uskomaton, kun loppukirin järjetön tuska vaihtui loistavaan fiilikseen. Näin vauhdikkaasti ja kepeästi juoksu ei ole koskaan kulkenut tuollaista vauhtia. Ilmeisesti siis jotain olen oikeinkin kesän aikana tehnyt, vaikka välillä olen kyllä ollut aika toivoton oman kunnon kehittymisen suhteen. Nyt viimeinen viikko ennen Midnight Runia mennään ihan pk-vauhteja. Sunnuntaina pitkis ja ensi viikolla pari peruskestävyyslenkkiä. Loppuviikon lenkkiin pitää tosin sotkea mukaan vähän nopeampaakin juoksua, että paikat on sitten notkeina lähtöviivalla.
Maanantaina on myös vuorossa fysioterapia. Ihan mielenkiinnolla odotan saanko sieltä minkäänlaisia apuja tuohon lonkkaan. Varmaankin aika samoilla lääkkeillä mennään kuin tähänkin asti eli venytyksiä, venytyksiä ja venytyksiä. Enköhän saa kuulla, että juoksuakin olisi hyvä vähentää. Mutta en ole oikeasti näin ennakkoluuloinen... ihan avoimin mielin menen kuuntelemaan ammattilaisen neuvoja :)
Niin ja tulihan sitä käytyä ostoksillakin. Vanha sykemittarini Polarin FT4 palveli hienosti 2,5 vuotta, mutta aikansa kutakin. Olen jo pidemmän aikaa katsonut noita hieman kehittyneempiä Garminin välineitä, joissa olisi GPS sisäänrakennettuna. Ja kun bonukset tulivat töistä käteen, niin ostaa paukautin itselleni Garminin Forerunner 610:n. Järkeilin asian jotenkin näin, että nyt kannattaa ostaa se markkinoiden paras mittari, ettei heti tarvitse olla ostamassa taas uutta, kun jonkin ominaisuuden puute alkaa mittarissa ärsyttämään. Periaatteessa minulle tärkeimpiä uusia ominaisuuksia on tuo mahdollisuus tarkkailla matkavauhtia ja erilaisten treenien ohjelmointi suoraan mittariin. Lisäksi syketietojen tarkkuus on ihan toista luokkaa kuin vanhassa Polarin perusmittarissa. Ja sitten on vielä ihan hirveä määrä kaikki muita uusia hienoja ominaisuuksia, joita en vielä osaa hyödyntää. Mutta ehkä joskus...
Ensi päivityksessä sitten toivottavasti hyviä fiiliksiä Mdnight Runista. Tavoiteaika on se 55 minuuttia ja kaikki sen alle on plussaa!
Viimeisen 200 metrin jälkeen fiilis oli uskomaton, kun loppukirin järjetön tuska vaihtui loistavaan fiilikseen. Näin vauhdikkaasti ja kepeästi juoksu ei ole koskaan kulkenut tuollaista vauhtia. Ilmeisesti siis jotain olen oikeinkin kesän aikana tehnyt, vaikka välillä olen kyllä ollut aika toivoton oman kunnon kehittymisen suhteen. Nyt viimeinen viikko ennen Midnight Runia mennään ihan pk-vauhteja. Sunnuntaina pitkis ja ensi viikolla pari peruskestävyyslenkkiä. Loppuviikon lenkkiin pitää tosin sotkea mukaan vähän nopeampaakin juoksua, että paikat on sitten notkeina lähtöviivalla.
Maanantaina on myös vuorossa fysioterapia. Ihan mielenkiinnolla odotan saanko sieltä minkäänlaisia apuja tuohon lonkkaan. Varmaankin aika samoilla lääkkeillä mennään kuin tähänkin asti eli venytyksiä, venytyksiä ja venytyksiä. Enköhän saa kuulla, että juoksuakin olisi hyvä vähentää. Mutta en ole oikeasti näin ennakkoluuloinen... ihan avoimin mielin menen kuuntelemaan ammattilaisen neuvoja :)
Niin ja tulihan sitä käytyä ostoksillakin. Vanha sykemittarini Polarin FT4 palveli hienosti 2,5 vuotta, mutta aikansa kutakin. Olen jo pidemmän aikaa katsonut noita hieman kehittyneempiä Garminin välineitä, joissa olisi GPS sisäänrakennettuna. Ja kun bonukset tulivat töistä käteen, niin ostaa paukautin itselleni Garminin Forerunner 610:n. Järkeilin asian jotenkin näin, että nyt kannattaa ostaa se markkinoiden paras mittari, ettei heti tarvitse olla ostamassa taas uutta, kun jonkin ominaisuuden puute alkaa mittarissa ärsyttämään. Periaatteessa minulle tärkeimpiä uusia ominaisuuksia on tuo mahdollisuus tarkkailla matkavauhtia ja erilaisten treenien ohjelmointi suoraan mittariin. Lisäksi syketietojen tarkkuus on ihan toista luokkaa kuin vanhassa Polarin perusmittarissa. Ja sitten on vielä ihan hirveä määrä kaikki muita uusia hienoja ominaisuuksia, joita en vielä osaa hyödyntää. Mutta ehkä joskus...
Ensi päivityksessä sitten toivottavasti hyviä fiiliksiä Mdnight Runista. Tavoiteaika on se 55 minuuttia ja kaikki sen alle on plussaa!
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Juostako vai eikö juosta, siinä pulma
Alan vähitellen epäillä oman tavoitteeni järkevyyttä. Alan uskoa lääkärin sanoja, joiden mukaan kroppaani ei ole tehty juoksemiseen. On ironista, että liikuntamuoto, josta aidosti pidän, aiheuttaa jatkuvasti vääränlaista kipua.
Maratonhaaveet olen taas tältä kesältä yrittänyt hävittää mielestäni. Kun vasen lonkka keskeyttää pitkät lenkit järjestään viimeistään 20 kilometrin kohdalla, ei maratonin juokseminen tunnu realistiselta tavoitteelta. Viime viikonloppuna kävin juoksemassa/kävelemässä paikallisen patikointireitin nimeltään Elsa Heporaudan polku. Mittaa tuolla reitillä on n. 24 kilometriä ja maastoltaan se on pääosin suht' isoja metsä-/hiekkateitä. Lyhyitä pätkiä patikoidaan myös pienemmillä metsäpoluilla. Korkeuserot eivät ole suuria, mutta mäkiä on runsaasti ja ne ovat pääosin melko jyrkkiä. Ajatuksena oli testata lonkan kunto, kun se oli jo jonkin aikaa ollut ahkeran venyttelyn ja kylmähoidon seurauksena parempi. Viimeisellä viidellä kilometrillä lonkka kuitenkin muistutti olemassaolostaan. Pahimmillaan se oli noin 21 kilometrin kohdalla ja silloin ajattelin, että en pääse edes kävellen raahautumaan autolle. Onneksi lonkan kipu pienen lepotauon jälkeen kuitenkin helpotti ja loppumatka meni vähän mukavammin - ei toki kivuitta, mutta kuitenkin paremmin. Loppujen lopuksi reitti oli kierretty taukoinen kolmessa ja puolessa tunnissa, kun loppumatkan tulin rauhassa mustikoita poimien ja nautiskellen.
Tuosta lenkistä tormistautuneena soitin paikalliselle fysioterapeutille ja varasin ajan. Kun kerroin, että lonkan limapussin tulehdus vaivaa - fysioterapeutin ensimmäinen kysymys oli, miksi lääkäri ei pistänyt kortisonipiikkiä. Kuulemma tuohon vaivaan ehdoton ykköshoitomuoto on juurikin tuo piikki. Kyllähän lekuri kysyi pistetäänkö, mutta vähemmin myyvällä tavalla. Lääkärin mukaan kortisonipiikin sokkona pistäminen lonkkaan voi auttaakin, mutta mitään takeita siitä ei ole. Itse kuulin asian siten, että kun tarkkaa paikkaa pistokselle ei ole tiedossa, on parempi että ei pistetä ollenkaan. Fysioterapeutti lupasi kuitenkin katsoa mitä voi tehdä ja jos näyttää, että ei voi tehdä mitään, niin pistetään sitten se kortisoni siihen lonkkaan.
Tällä viikolla en ole vielä juoksuaskelta ottanut vaan olen käynyt salilla hikoilemassa soutulaitteessa. Samalla olen saanut lihashuollonkin tehtyä tehokkaasti. Huomenna käyn testaamassa lonkan kuntoa pk-lenkillä. Suotavaa olisi, että se kestäisi juoksun hyvin, sillä Midnight Runiin on enää reilut kaksi viikkoa aikaa. Kun pääsin tuossa välissä muutaman kivuttoman reippaamman lenkin vetämässä, vauhti tuntuisi olevan löytymässä ja kunto tuota kympin juoksua ajatellen tuntuisi hakeutuvan ihan kohdilleen. Lonkan jäykkyys ja kipuilu voi sitten viedä vauhdin.
Maratonihaaveet taas tältä kesältä hylänneenä loppukauden päätavoite on kuitenkin pääkaupunkijuoksu 30.9. Kyseessä on puolimaraton, joka juostaan Helsingin keskuspuistossa eli hiekkatiellä. Ja hiekkatie on siis hyvä asia lonkan kannalta. Tavoitteena on tuolla juosta niin lähelle kahden tunnin rajaa kuin mahdollista. Lähden tavoittelemaan alkumatkasta kahden tunnin alitusta ja toivon paukkujen riittävän loppuun asti. Sitten omalta osalta kisat on tältä vuodelta juostu ja keskityn parantelemaan tuota lonkkaani. Ja ehkä sitten ensi vuonna paikat olisi siinä kunnossa, että maratonille uskaltaisi ja ennen kaikkea viitsisi lähteä... kyllähän tässä kipujen kanssa painiessa välillä tuntuu tosi tyhmältä touhulta tämä juokseminen. Varsinkin kun kyseessä ei ole muu kuin itseään vastaan kilpaileminen. Mutta niin on vain vaikeaa se lenkin väliin jättäminenkin, vaikka kipuja olisikin. Eli ota nyt tästä selvää...
Maratonhaaveet olen taas tältä kesältä yrittänyt hävittää mielestäni. Kun vasen lonkka keskeyttää pitkät lenkit järjestään viimeistään 20 kilometrin kohdalla, ei maratonin juokseminen tunnu realistiselta tavoitteelta. Viime viikonloppuna kävin juoksemassa/kävelemässä paikallisen patikointireitin nimeltään Elsa Heporaudan polku. Mittaa tuolla reitillä on n. 24 kilometriä ja maastoltaan se on pääosin suht' isoja metsä-/hiekkateitä. Lyhyitä pätkiä patikoidaan myös pienemmillä metsäpoluilla. Korkeuserot eivät ole suuria, mutta mäkiä on runsaasti ja ne ovat pääosin melko jyrkkiä. Ajatuksena oli testata lonkan kunto, kun se oli jo jonkin aikaa ollut ahkeran venyttelyn ja kylmähoidon seurauksena parempi. Viimeisellä viidellä kilometrillä lonkka kuitenkin muistutti olemassaolostaan. Pahimmillaan se oli noin 21 kilometrin kohdalla ja silloin ajattelin, että en pääse edes kävellen raahautumaan autolle. Onneksi lonkan kipu pienen lepotauon jälkeen kuitenkin helpotti ja loppumatka meni vähän mukavammin - ei toki kivuitta, mutta kuitenkin paremmin. Loppujen lopuksi reitti oli kierretty taukoinen kolmessa ja puolessa tunnissa, kun loppumatkan tulin rauhassa mustikoita poimien ja nautiskellen.
Tuosta lenkistä tormistautuneena soitin paikalliselle fysioterapeutille ja varasin ajan. Kun kerroin, että lonkan limapussin tulehdus vaivaa - fysioterapeutin ensimmäinen kysymys oli, miksi lääkäri ei pistänyt kortisonipiikkiä. Kuulemma tuohon vaivaan ehdoton ykköshoitomuoto on juurikin tuo piikki. Kyllähän lekuri kysyi pistetäänkö, mutta vähemmin myyvällä tavalla. Lääkärin mukaan kortisonipiikin sokkona pistäminen lonkkaan voi auttaakin, mutta mitään takeita siitä ei ole. Itse kuulin asian siten, että kun tarkkaa paikkaa pistokselle ei ole tiedossa, on parempi että ei pistetä ollenkaan. Fysioterapeutti lupasi kuitenkin katsoa mitä voi tehdä ja jos näyttää, että ei voi tehdä mitään, niin pistetään sitten se kortisoni siihen lonkkaan.
Tällä viikolla en ole vielä juoksuaskelta ottanut vaan olen käynyt salilla hikoilemassa soutulaitteessa. Samalla olen saanut lihashuollonkin tehtyä tehokkaasti. Huomenna käyn testaamassa lonkan kuntoa pk-lenkillä. Suotavaa olisi, että se kestäisi juoksun hyvin, sillä Midnight Runiin on enää reilut kaksi viikkoa aikaa. Kun pääsin tuossa välissä muutaman kivuttoman reippaamman lenkin vetämässä, vauhti tuntuisi olevan löytymässä ja kunto tuota kympin juoksua ajatellen tuntuisi hakeutuvan ihan kohdilleen. Lonkan jäykkyys ja kipuilu voi sitten viedä vauhdin.
Maratonihaaveet taas tältä kesältä hylänneenä loppukauden päätavoite on kuitenkin pääkaupunkijuoksu 30.9. Kyseessä on puolimaraton, joka juostaan Helsingin keskuspuistossa eli hiekkatiellä. Ja hiekkatie on siis hyvä asia lonkan kannalta. Tavoitteena on tuolla juosta niin lähelle kahden tunnin rajaa kuin mahdollista. Lähden tavoittelemaan alkumatkasta kahden tunnin alitusta ja toivon paukkujen riittävän loppuun asti. Sitten omalta osalta kisat on tältä vuodelta juostu ja keskityn parantelemaan tuota lonkkaani. Ja ehkä sitten ensi vuonna paikat olisi siinä kunnossa, että maratonille uskaltaisi ja ennen kaikkea viitsisi lähteä... kyllähän tässä kipujen kanssa painiessa välillä tuntuu tosi tyhmältä touhulta tämä juokseminen. Varsinkin kun kyseessä ei ole muu kuin itseään vastaan kilpaileminen. Mutta niin on vain vaikeaa se lenkin väliin jättäminenkin, vaikka kipuja olisikin. Eli ota nyt tästä selvää...
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Vähemmän juoksua, sanoi lääkäri
Olen keväästä asti kamppaillut vasemman jalan pakaran jumien kanssa ja se ehti nyt jo välillä mennä niin pahaksi, että hetken jo mietin juosseeni viimeisen juoksuni. Kipu levisi alaselkään ja olin muutaman viikon aika allapäin asian johdosta, juoksu ei maistunut ja muutenkin kaikesta liikunnasta oli ilo poissa. Siksi ei bloginkaan päivittäminen ole ollut ihan siellä asialistan kärkipäässä.
Mutta nyt onneksi taas päivä paistaa risukasaankin. En tiedä mitä tein, mutta jotain taisi tehdä oikein, sillä kivut katosivat viime viikon loppupuolella kuin salaman iskusta. Yhtenä aamuna herätessäni vain tajusin, että selkä ja pakara on paljon parempi. Lopullisesti kivun vei pois viime perjantain souturupeama Sulkavalla, minkä johdosta päätin lauantai aamuna lähteä juoksemaan puolikasta maratonia Mikkeliin Marskin kierrokselle. Maaliin siinäkin kisassa raahauduin, mutta taas kerran puolimaratoni oli sellainen tuskien tie, että mietin vakavasti oman mielenterveyteni nykytilaa. Miksi pirussa maksan jotain näin kamalasta rääkistä?
Aloitin kisan tosi kevyesti. Ajatuksena oli lähteä juoksemaan sellaista 1:07-1:08 aikaa puolimatkaan ja sitten toinen puolikas juosta sinne tuntiin, jolloin mentäisiin kevään HCR:n ajan alle. Noh, puolimatkaan saavuin jo lähes kaksi minuuttia aikataulusta jäljessä ja siinä vaiheessa aloin olla jo niin poikki, että toisen 10,5 kilometrin juokseminen tuntiin ei ollut realistinen tavoite. Siinä vaiheessa ajattelin, että maaliin pääsy on enää ainoa tavoite. Sekin meinasi jäädä haaveeksi kun noin 18,5 kilometrin kohdilla edellisellä juomapisteellä nautitut virvokkeet meinasivat väkisin tulla ylös. Aikani käveltyäni ja nieleskeltyä olo kuitenkin parani sen verran, että sain raahauduttua maaliin. Aika 2:20 ja risat. Tällä kertaa kuitenkin olin aidosti onnellinen saavutuksesta, sillä vaikka jalat toimivat nyt HCR:ia mukavammin yleinen fiilis juoksuun oli huomattavasti kamalampi. Juoksun jälkeen vasen lonkka/pakara olivatkin sitten ihan tulessa ja illan jäykistelin ja yritin venytellä, mutta lihakset alkoivat kramppaamaan, joten sekin sitten jäi...
Tiistainan kävinkin lopulta lääkärin vastaanotolla, kun pakaran jäykkyys palasi puolimaratonin rasitusten myötä. Päätin, että mitään yleislääkäriä en halua diagnoosia arpomaan, vaan varasin suoraan ajan fysiatrilta. Haastattelun ja hetken jalkojen vatkaamisen jälkeen diagnoosikin oli jokseenkin selvä. Lonkan limapussi on ensinnäkin tulehtunut, mikä lienee se suurin syy akuutteihin vaivoihini. Toisaalta lihakseni olivat myös aika kireät, mikä ei sekään ole optimaalinen tilanne treeniä ajatellen. Yleisesti ottaen ongelmani kuitenkin johtuvat siitä, että ole valinnut itselleni ihan väärän lajin. Ruumiinrakenteeni yliliikkuvine nivelineen sopisi paremmin uintiin tai tanssiin. Tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan toivoton, vaan fysioterapialla ja aktiivisella lihashuollolla mitään estettä maratonharrastukselle ei pitäisi olla. Samaan hengenvetoon lääkäri kuitenkin totesi, että juoksun määrää voisi karsi aika reilusti ja lisätä huomattavasti esim. uintia, pyöräilyä ja soutua ohjelmaan. Neuvosta vaarin ottaneena kävinkin saman tien hankkimassa itselleni vesijuoksuvyön. Täällä Saimaan syleilyssä kun tuo vesijuoksu tuntuisi näin kesällä oivalta juoksun korvikkeelta. Vielä en ole ehtinyt vesijuoksua koittamaan, mutta eiköhän sekin kokeilu lähipäivinä toteudu.
Eli tämmöistä sitten viime kirjoittelun... kipua ja kyyneleitä, mutta onneksi se valokin välillä jostain rakosesta pilkahtaa. Ehkä tämä tästä vielä kirkastuu.
Mutta nyt onneksi taas päivä paistaa risukasaankin. En tiedä mitä tein, mutta jotain taisi tehdä oikein, sillä kivut katosivat viime viikon loppupuolella kuin salaman iskusta. Yhtenä aamuna herätessäni vain tajusin, että selkä ja pakara on paljon parempi. Lopullisesti kivun vei pois viime perjantain souturupeama Sulkavalla, minkä johdosta päätin lauantai aamuna lähteä juoksemaan puolikasta maratonia Mikkeliin Marskin kierrokselle. Maaliin siinäkin kisassa raahauduin, mutta taas kerran puolimaratoni oli sellainen tuskien tie, että mietin vakavasti oman mielenterveyteni nykytilaa. Miksi pirussa maksan jotain näin kamalasta rääkistä?
Aloitin kisan tosi kevyesti. Ajatuksena oli lähteä juoksemaan sellaista 1:07-1:08 aikaa puolimatkaan ja sitten toinen puolikas juosta sinne tuntiin, jolloin mentäisiin kevään HCR:n ajan alle. Noh, puolimatkaan saavuin jo lähes kaksi minuuttia aikataulusta jäljessä ja siinä vaiheessa aloin olla jo niin poikki, että toisen 10,5 kilometrin juokseminen tuntiin ei ollut realistinen tavoite. Siinä vaiheessa ajattelin, että maaliin pääsy on enää ainoa tavoite. Sekin meinasi jäädä haaveeksi kun noin 18,5 kilometrin kohdilla edellisellä juomapisteellä nautitut virvokkeet meinasivat väkisin tulla ylös. Aikani käveltyäni ja nieleskeltyä olo kuitenkin parani sen verran, että sain raahauduttua maaliin. Aika 2:20 ja risat. Tällä kertaa kuitenkin olin aidosti onnellinen saavutuksesta, sillä vaikka jalat toimivat nyt HCR:ia mukavammin yleinen fiilis juoksuun oli huomattavasti kamalampi. Juoksun jälkeen vasen lonkka/pakara olivatkin sitten ihan tulessa ja illan jäykistelin ja yritin venytellä, mutta lihakset alkoivat kramppaamaan, joten sekin sitten jäi...
Tiistainan kävinkin lopulta lääkärin vastaanotolla, kun pakaran jäykkyys palasi puolimaratonin rasitusten myötä. Päätin, että mitään yleislääkäriä en halua diagnoosia arpomaan, vaan varasin suoraan ajan fysiatrilta. Haastattelun ja hetken jalkojen vatkaamisen jälkeen diagnoosikin oli jokseenkin selvä. Lonkan limapussi on ensinnäkin tulehtunut, mikä lienee se suurin syy akuutteihin vaivoihini. Toisaalta lihakseni olivat myös aika kireät, mikä ei sekään ole optimaalinen tilanne treeniä ajatellen. Yleisesti ottaen ongelmani kuitenkin johtuvat siitä, että ole valinnut itselleni ihan väärän lajin. Ruumiinrakenteeni yliliikkuvine nivelineen sopisi paremmin uintiin tai tanssiin. Tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan toivoton, vaan fysioterapialla ja aktiivisella lihashuollolla mitään estettä maratonharrastukselle ei pitäisi olla. Samaan hengenvetoon lääkäri kuitenkin totesi, että juoksun määrää voisi karsi aika reilusti ja lisätä huomattavasti esim. uintia, pyöräilyä ja soutua ohjelmaan. Neuvosta vaarin ottaneena kävinkin saman tien hankkimassa itselleni vesijuoksuvyön. Täällä Saimaan syleilyssä kun tuo vesijuoksu tuntuisi näin kesällä oivalta juoksun korvikkeelta. Vielä en ole ehtinyt vesijuoksua koittamaan, mutta eiköhän sekin kokeilu lähipäivinä toteudu.
Eli tämmöistä sitten viime kirjoittelun... kipua ja kyyneleitä, mutta onneksi se valokin välillä jostain rakosesta pilkahtaa. Ehkä tämä tästä vielä kirkastuu.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Jumittaa, jumittaa!
Juoksemisen ikävin puoli on sen tapa saada paikat jumiin. Omalla kohdallani erityisesti vasemman puolen alasekä- ja jalka ovat ongelma-alueita. En tiedä johtuvatko vaivat juoksutekniikastani vai rakenteellisesta seikasta, mutta lihasjumit kertovat, että jotain on vialla.
Keskiviikkona kävin heittämässä pururadalla pienen vauhtileikittelylenkin vaikka mietinkin sen väliin jättämistä vasemman takareiden totaalijumin vuoksi. Sen jumin huomaa jo paljaalla silmällä, koska se vaikuttaa jopa kävelyyn. Jalan taivuttaminenkin tekee kipeää. Juostessa se ei vaivaa niin paljon, mutta ei juoksu kyllä mitenkään irtonaiseltakaan tunnu.
Takareiden ollessa se kaikista kipein kohta, myös saman jalan pakara on liittynyt mukaan jäykistelemään. Ja ilmeisesti samoihin bileisiin on liitettävissä satunnainen vasemman jalkapohjan repäisevän pistävä kipu. Toisinaan astuessa tuntuisi kuin joku repäisisi jalkapohjasta nahan irti. Olin jo jossain vaiheessa päässyt näistä vaivoista eroon, mutta nyt muutaman viikon aikana juostut hieman pidemmät lenkit ovat nostaneet nämä vaivat takaisin parrasvaloihin.
Mutta kaipa tämä on vain luonnollista seurausta geeniperimästäni. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön lääkäri nimittäin sanoi minulle jo vuosia sitten selkäkipua valitellessani, että minulla on kiero selkä ja pihtipolvet. Että ei ne lähtökohdatkaan taida ihan parhaat olla... Vielä kun olen valitettavasti unohtanut kevään aikana perusteellisen venyttelyn lähes kokonaan.
Kivulle en periaatteesta halua antaa periksi, mutta tänään pk-lenkillä tajusin, että ei se juoksu tuota jumia ainakaan paremmaksi saa. Niinpä ajattelin korvata viikonlopun pitkiksen n. 60 km pyörälenkillä. Sitä en tiedä kuinka paljon tuo oikeasti helpottaa asiaa, mutta jotain on pakko keksiä. Treenaamisesta en halua pitää taukoa kuin vasta äärimmäisessä hädässä.
Jotain pitää keksiä tai kesän suunnitelmat menevät uusiksi. Ja nyt en todellakaan halua jarrutella, kun vauhtiin on päästy...
Keskiviikkona kävin heittämässä pururadalla pienen vauhtileikittelylenkin vaikka mietinkin sen väliin jättämistä vasemman takareiden totaalijumin vuoksi. Sen jumin huomaa jo paljaalla silmällä, koska se vaikuttaa jopa kävelyyn. Jalan taivuttaminenkin tekee kipeää. Juostessa se ei vaivaa niin paljon, mutta ei juoksu kyllä mitenkään irtonaiseltakaan tunnu.
Takareiden ollessa se kaikista kipein kohta, myös saman jalan pakara on liittynyt mukaan jäykistelemään. Ja ilmeisesti samoihin bileisiin on liitettävissä satunnainen vasemman jalkapohjan repäisevän pistävä kipu. Toisinaan astuessa tuntuisi kuin joku repäisisi jalkapohjasta nahan irti. Olin jo jossain vaiheessa päässyt näistä vaivoista eroon, mutta nyt muutaman viikon aikana juostut hieman pidemmät lenkit ovat nostaneet nämä vaivat takaisin parrasvaloihin.
Mutta kaipa tämä on vain luonnollista seurausta geeniperimästäni. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön lääkäri nimittäin sanoi minulle jo vuosia sitten selkäkipua valitellessani, että minulla on kiero selkä ja pihtipolvet. Että ei ne lähtökohdatkaan taida ihan parhaat olla... Vielä kun olen valitettavasti unohtanut kevään aikana perusteellisen venyttelyn lähes kokonaan.
Kivulle en periaatteesta halua antaa periksi, mutta tänään pk-lenkillä tajusin, että ei se juoksu tuota jumia ainakaan paremmaksi saa. Niinpä ajattelin korvata viikonlopun pitkiksen n. 60 km pyörälenkillä. Sitä en tiedä kuinka paljon tuo oikeasti helpottaa asiaa, mutta jotain on pakko keksiä. Treenaamisesta en halua pitää taukoa kuin vasta äärimmäisessä hädässä.
Jotain pitää keksiä tai kesän suunnitelmat menevät uusiksi. Ja nyt en todellakaan halua jarrutella, kun vauhtiin on päästy...
torstai 24. toukokuuta 2012
Viikon 20 saldo
Viikolla 20 juoksukilometrejä tuli lopulta vähemmän kuin oli tarkoitus, johtuen vasemman reiden loitontajan kivusta. Oikeastaan kipu on väärä sana, koska se tuntuu pikemminkin vain jäykkyytenä juostessa. Silloinkin vain noin 30 minuutin juoksun jälkeen. Lenkin jälkeen jäykkyyttä on jonkin aikaa, mutta venyttelyllä se häviää - palatakseen taas seuraavalla lenkillä.
Vaiva alkoi HCR:n loppupuolella ja vaivannut siitä lähtien. Vaikka vaiva ei sinällään iso olekaan, olen kuitenkin yrittänyt hieman varoa sitä esimerkiksi pyöräilemällä osan lenkeistä. Nyt kun ei olisi ihan hirveästi intoa päätyä lasarettiin kun kuntokin osoittaa merkkejä noususta.
Viikko 20
Ma - Pk-Lenkki - 47:08 - ka syke 131 - ka vauhti 6:32 min/km
Ti - Sähly ja kuntosali (jalat) - 1:30:00
Ke - Lepo
To - Pk-lenkki, jossa lopussa muutaman sadan metrin vauhdikas pyrähdys - 1:01:31 - ka syke 138 - max syke 162 - ka vauhti 6:45 min/km
Pe - Lepo
La - Pyörälenkki (pk) - 2:13:47 - ka syke 127 - max syke 153 - ka vauhti 21,11 km/h
Su - Lepo
Viikkokilometrit 63,4 km
Vaiva alkoi HCR:n loppupuolella ja vaivannut siitä lähtien. Vaikka vaiva ei sinällään iso olekaan, olen kuitenkin yrittänyt hieman varoa sitä esimerkiksi pyöräilemällä osan lenkeistä. Nyt kun ei olisi ihan hirveästi intoa päätyä lasarettiin kun kuntokin osoittaa merkkejä noususta.
Viikko 20
Ma - Pk-Lenkki - 47:08 - ka syke 131 - ka vauhti 6:32 min/km
Ti - Sähly ja kuntosali (jalat) - 1:30:00
Ke - Lepo
To - Pk-lenkki, jossa lopussa muutaman sadan metrin vauhdikas pyrähdys - 1:01:31 - ka syke 138 - max syke 162 - ka vauhti 6:45 min/km
Pe - Lepo
La - Pyörälenkki (pk) - 2:13:47 - ka syke 127 - max syke 153 - ka vauhti 21,11 km/h
Su - Lepo
Viikkokilometrit 63,4 km
- juoksu 16,3 km
- pyöräily 47,1 km
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Viikon 19 saldo
Melko raskaan puolimaratonin jälkeen ajattelin aloitella kevyellä viikolla. Nyt olisi muutama viikko aikaa nostella hieman juostuja viikkokilometrejä ja sitten sen jälkeen siirryn noudattamaan maratonohjelmaa, joka tässä tapauksessa on juoksufoorumin 4 tunnin alitukseen tähtäävä ohjelma. Sen verran realisti olen, että neljään tuntiin en ensimmäistä maratonia aio juosta, mutta ideana onkin treenata hieman kovempaa, jotta maratoni olisi sitten ehkä vähän helpompi. Määrällisesti tuo ohjelma kun ei kuitenkaan ihan hirveän pahalta tunnu.
Viikko 19
Ma - Kevyt palautteleva lenkki - 36:33 - ka syke 119 - max syke 136 - ka vauhti 7:05 min/km
Ti - Sähly - 52:43 - ka syke 141 - max syke 164
Ke - Lepo
To - Helpohko pk-lenkki - 56:48 - ka syke 131 - max syke 158 - ka vauhti 7:06 min/km
Pe - Sali - Ylä-/keskikroppa
La - Pitkis - 2:09:27 - ka syke 136 - max syke 158 - ka vauhti 6:56 min/km
Su - Lepo
Viikkokilometrit 31,5 km
Kokonaisaika 5 h 22 min
Viikko 19
Ma - Kevyt palautteleva lenkki - 36:33 - ka syke 119 - max syke 136 - ka vauhti 7:05 min/km
Ti - Sähly - 52:43 - ka syke 141 - max syke 164
Ke - Lepo
To - Helpohko pk-lenkki - 56:48 - ka syke 131 - max syke 158 - ka vauhti 7:06 min/km
Pe - Sali - Ylä-/keskikroppa
La - Pitkis - 2:09:27 - ka syke 136 - max syke 158 - ka vauhti 6:56 min/km
Su - Lepo
Viikkokilometrit 31,5 km
Kokonaisaika 5 h 22 min
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)