Olen keväästä asti kamppaillut vasemman jalan pakaran jumien kanssa ja se ehti nyt jo välillä mennä niin pahaksi, että hetken jo mietin juosseeni viimeisen juoksuni. Kipu levisi alaselkään ja olin muutaman viikon aika allapäin asian johdosta, juoksu ei maistunut ja muutenkin kaikesta liikunnasta oli ilo poissa. Siksi ei bloginkaan päivittäminen ole ollut ihan siellä asialistan kärkipäässä.
Mutta nyt onneksi taas päivä paistaa risukasaankin. En tiedä mitä tein, mutta jotain taisi tehdä oikein, sillä kivut katosivat viime viikon loppupuolella kuin salaman iskusta. Yhtenä aamuna herätessäni vain tajusin, että selkä ja pakara on paljon parempi. Lopullisesti kivun vei pois viime perjantain souturupeama Sulkavalla, minkä johdosta päätin lauantai aamuna lähteä juoksemaan puolikasta maratonia Mikkeliin Marskin kierrokselle. Maaliin siinäkin kisassa raahauduin, mutta taas kerran puolimaratoni oli sellainen tuskien tie, että mietin vakavasti oman mielenterveyteni nykytilaa. Miksi pirussa maksan jotain näin kamalasta rääkistä?
Aloitin kisan tosi kevyesti. Ajatuksena oli lähteä juoksemaan sellaista 1:07-1:08 aikaa puolimatkaan ja sitten toinen puolikas juosta sinne tuntiin, jolloin mentäisiin kevään HCR:n ajan alle. Noh, puolimatkaan saavuin jo lähes kaksi minuuttia aikataulusta jäljessä ja siinä vaiheessa aloin olla jo niin poikki, että toisen 10,5 kilometrin juokseminen tuntiin ei ollut realistinen tavoite. Siinä vaiheessa ajattelin, että maaliin pääsy on enää ainoa tavoite. Sekin meinasi jäädä haaveeksi kun noin 18,5 kilometrin kohdilla edellisellä juomapisteellä nautitut virvokkeet meinasivat väkisin tulla ylös. Aikani käveltyäni ja nieleskeltyä olo kuitenkin parani sen verran, että sain raahauduttua maaliin. Aika 2:20 ja risat. Tällä kertaa kuitenkin olin aidosti onnellinen saavutuksesta, sillä vaikka jalat toimivat nyt HCR:ia mukavammin yleinen fiilis juoksuun oli huomattavasti kamalampi. Juoksun jälkeen vasen lonkka/pakara olivatkin sitten ihan tulessa ja illan jäykistelin ja yritin venytellä, mutta lihakset alkoivat kramppaamaan, joten sekin sitten jäi...
Tiistainan kävinkin lopulta lääkärin vastaanotolla, kun pakaran jäykkyys palasi puolimaratonin rasitusten myötä. Päätin, että mitään yleislääkäriä en halua diagnoosia arpomaan, vaan varasin suoraan ajan fysiatrilta. Haastattelun ja hetken jalkojen vatkaamisen jälkeen diagnoosikin oli jokseenkin selvä. Lonkan limapussi on ensinnäkin tulehtunut, mikä lienee se suurin syy akuutteihin vaivoihini. Toisaalta lihakseni olivat myös aika kireät, mikä ei sekään ole optimaalinen tilanne treeniä ajatellen. Yleisesti ottaen ongelmani kuitenkin johtuvat siitä, että ole valinnut itselleni ihan väärän lajin. Ruumiinrakenteeni yliliikkuvine nivelineen sopisi paremmin uintiin tai tanssiin. Tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan toivoton, vaan fysioterapialla ja aktiivisella lihashuollolla mitään estettä maratonharrastukselle ei pitäisi olla. Samaan hengenvetoon lääkäri kuitenkin totesi, että juoksun määrää voisi karsi aika reilusti ja lisätä huomattavasti esim. uintia, pyöräilyä ja soutua ohjelmaan. Neuvosta vaarin ottaneena kävinkin saman tien hankkimassa itselleni vesijuoksuvyön. Täällä Saimaan syleilyssä kun tuo vesijuoksu tuntuisi näin kesällä oivalta juoksun korvikkeelta. Vielä en ole ehtinyt vesijuoksua koittamaan, mutta eiköhän sekin kokeilu lähipäivinä toteudu.
Eli tämmöistä sitten viime kirjoittelun... kipua ja kyyneleitä, mutta onneksi se valokin välillä jostain rakosesta pilkahtaa. Ehkä tämä tästä vielä kirkastuu.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Jumittaa, jumittaa!
Juoksemisen ikävin puoli on sen tapa saada paikat jumiin. Omalla kohdallani erityisesti vasemman puolen alasekä- ja jalka ovat ongelma-alueita. En tiedä johtuvatko vaivat juoksutekniikastani vai rakenteellisesta seikasta, mutta lihasjumit kertovat, että jotain on vialla.
Keskiviikkona kävin heittämässä pururadalla pienen vauhtileikittelylenkin vaikka mietinkin sen väliin jättämistä vasemman takareiden totaalijumin vuoksi. Sen jumin huomaa jo paljaalla silmällä, koska se vaikuttaa jopa kävelyyn. Jalan taivuttaminenkin tekee kipeää. Juostessa se ei vaivaa niin paljon, mutta ei juoksu kyllä mitenkään irtonaiseltakaan tunnu.
Takareiden ollessa se kaikista kipein kohta, myös saman jalan pakara on liittynyt mukaan jäykistelemään. Ja ilmeisesti samoihin bileisiin on liitettävissä satunnainen vasemman jalkapohjan repäisevän pistävä kipu. Toisinaan astuessa tuntuisi kuin joku repäisisi jalkapohjasta nahan irti. Olin jo jossain vaiheessa päässyt näistä vaivoista eroon, mutta nyt muutaman viikon aikana juostut hieman pidemmät lenkit ovat nostaneet nämä vaivat takaisin parrasvaloihin.
Mutta kaipa tämä on vain luonnollista seurausta geeniperimästäni. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön lääkäri nimittäin sanoi minulle jo vuosia sitten selkäkipua valitellessani, että minulla on kiero selkä ja pihtipolvet. Että ei ne lähtökohdatkaan taida ihan parhaat olla... Vielä kun olen valitettavasti unohtanut kevään aikana perusteellisen venyttelyn lähes kokonaan.
Kivulle en periaatteesta halua antaa periksi, mutta tänään pk-lenkillä tajusin, että ei se juoksu tuota jumia ainakaan paremmaksi saa. Niinpä ajattelin korvata viikonlopun pitkiksen n. 60 km pyörälenkillä. Sitä en tiedä kuinka paljon tuo oikeasti helpottaa asiaa, mutta jotain on pakko keksiä. Treenaamisesta en halua pitää taukoa kuin vasta äärimmäisessä hädässä.
Jotain pitää keksiä tai kesän suunnitelmat menevät uusiksi. Ja nyt en todellakaan halua jarrutella, kun vauhtiin on päästy...
Keskiviikkona kävin heittämässä pururadalla pienen vauhtileikittelylenkin vaikka mietinkin sen väliin jättämistä vasemman takareiden totaalijumin vuoksi. Sen jumin huomaa jo paljaalla silmällä, koska se vaikuttaa jopa kävelyyn. Jalan taivuttaminenkin tekee kipeää. Juostessa se ei vaivaa niin paljon, mutta ei juoksu kyllä mitenkään irtonaiseltakaan tunnu.
Takareiden ollessa se kaikista kipein kohta, myös saman jalan pakara on liittynyt mukaan jäykistelemään. Ja ilmeisesti samoihin bileisiin on liitettävissä satunnainen vasemman jalkapohjan repäisevän pistävä kipu. Toisinaan astuessa tuntuisi kuin joku repäisisi jalkapohjasta nahan irti. Olin jo jossain vaiheessa päässyt näistä vaivoista eroon, mutta nyt muutaman viikon aikana juostut hieman pidemmät lenkit ovat nostaneet nämä vaivat takaisin parrasvaloihin.
Mutta kaipa tämä on vain luonnollista seurausta geeniperimästäni. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön lääkäri nimittäin sanoi minulle jo vuosia sitten selkäkipua valitellessani, että minulla on kiero selkä ja pihtipolvet. Että ei ne lähtökohdatkaan taida ihan parhaat olla... Vielä kun olen valitettavasti unohtanut kevään aikana perusteellisen venyttelyn lähes kokonaan.
Kivulle en periaatteesta halua antaa periksi, mutta tänään pk-lenkillä tajusin, että ei se juoksu tuota jumia ainakaan paremmaksi saa. Niinpä ajattelin korvata viikonlopun pitkiksen n. 60 km pyörälenkillä. Sitä en tiedä kuinka paljon tuo oikeasti helpottaa asiaa, mutta jotain on pakko keksiä. Treenaamisesta en halua pitää taukoa kuin vasta äärimmäisessä hädässä.
Jotain pitää keksiä tai kesän suunnitelmat menevät uusiksi. Ja nyt en todellakaan halua jarrutella, kun vauhtiin on päästy...
torstai 24. toukokuuta 2012
Viikon 20 saldo
Viikolla 20 juoksukilometrejä tuli lopulta vähemmän kuin oli tarkoitus, johtuen vasemman reiden loitontajan kivusta. Oikeastaan kipu on väärä sana, koska se tuntuu pikemminkin vain jäykkyytenä juostessa. Silloinkin vain noin 30 minuutin juoksun jälkeen. Lenkin jälkeen jäykkyyttä on jonkin aikaa, mutta venyttelyllä se häviää - palatakseen taas seuraavalla lenkillä.
Vaiva alkoi HCR:n loppupuolella ja vaivannut siitä lähtien. Vaikka vaiva ei sinällään iso olekaan, olen kuitenkin yrittänyt hieman varoa sitä esimerkiksi pyöräilemällä osan lenkeistä. Nyt kun ei olisi ihan hirveästi intoa päätyä lasarettiin kun kuntokin osoittaa merkkejä noususta.
Viikko 20
Ma - Pk-Lenkki - 47:08 - ka syke 131 - ka vauhti 6:32 min/km
Ti - Sähly ja kuntosali (jalat) - 1:30:00
Ke - Lepo
To - Pk-lenkki, jossa lopussa muutaman sadan metrin vauhdikas pyrähdys - 1:01:31 - ka syke 138 - max syke 162 - ka vauhti 6:45 min/km
Pe - Lepo
La - Pyörälenkki (pk) - 2:13:47 - ka syke 127 - max syke 153 - ka vauhti 21,11 km/h
Su - Lepo
Viikkokilometrit 63,4 km
Vaiva alkoi HCR:n loppupuolella ja vaivannut siitä lähtien. Vaikka vaiva ei sinällään iso olekaan, olen kuitenkin yrittänyt hieman varoa sitä esimerkiksi pyöräilemällä osan lenkeistä. Nyt kun ei olisi ihan hirveästi intoa päätyä lasarettiin kun kuntokin osoittaa merkkejä noususta.
Viikko 20
Ma - Pk-Lenkki - 47:08 - ka syke 131 - ka vauhti 6:32 min/km
Ti - Sähly ja kuntosali (jalat) - 1:30:00
Ke - Lepo
To - Pk-lenkki, jossa lopussa muutaman sadan metrin vauhdikas pyrähdys - 1:01:31 - ka syke 138 - max syke 162 - ka vauhti 6:45 min/km
Pe - Lepo
La - Pyörälenkki (pk) - 2:13:47 - ka syke 127 - max syke 153 - ka vauhti 21,11 km/h
Su - Lepo
Viikkokilometrit 63,4 km
- juoksu 16,3 km
- pyöräily 47,1 km
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Viikon 19 saldo
Melko raskaan puolimaratonin jälkeen ajattelin aloitella kevyellä viikolla. Nyt olisi muutama viikko aikaa nostella hieman juostuja viikkokilometrejä ja sitten sen jälkeen siirryn noudattamaan maratonohjelmaa, joka tässä tapauksessa on juoksufoorumin 4 tunnin alitukseen tähtäävä ohjelma. Sen verran realisti olen, että neljään tuntiin en ensimmäistä maratonia aio juosta, mutta ideana onkin treenata hieman kovempaa, jotta maratoni olisi sitten ehkä vähän helpompi. Määrällisesti tuo ohjelma kun ei kuitenkaan ihan hirveän pahalta tunnu.
Viikko 19
Ma - Kevyt palautteleva lenkki - 36:33 - ka syke 119 - max syke 136 - ka vauhti 7:05 min/km
Ti - Sähly - 52:43 - ka syke 141 - max syke 164
Ke - Lepo
To - Helpohko pk-lenkki - 56:48 - ka syke 131 - max syke 158 - ka vauhti 7:06 min/km
Pe - Sali - Ylä-/keskikroppa
La - Pitkis - 2:09:27 - ka syke 136 - max syke 158 - ka vauhti 6:56 min/km
Su - Lepo
Viikkokilometrit 31,5 km
Kokonaisaika 5 h 22 min
Viikko 19
Ma - Kevyt palautteleva lenkki - 36:33 - ka syke 119 - max syke 136 - ka vauhti 7:05 min/km
Ti - Sähly - 52:43 - ka syke 141 - max syke 164
Ke - Lepo
To - Helpohko pk-lenkki - 56:48 - ka syke 131 - max syke 158 - ka vauhti 7:06 min/km
Pe - Sali - Ylä-/keskikroppa
La - Pitkis - 2:09:27 - ka syke 136 - max syke 158 - ka vauhti 6:56 min/km
Su - Lepo
Viikkokilometrit 31,5 km
Kokonaisaika 5 h 22 min
tiistai 8. toukokuuta 2012
Helsinki City Run 5.5.2012
Ensimmäinen puolimaraton takana ja tunnelmat ovat vähintäänkin kaksijakoiset. Toisaalta aika jäi kauas tavoitteesta - toisaalta olen kovin tyytyväinen siitä, että tuskaisesta matkasta huolimatta jaksoin maaliin saakka.
Ennen juoksua hermostutti eniten pääsiäisenä alkanut ärhäkkä flunssa, joka jätti jälkeensä sitkeän yskän. Treeneissä tuntui, että ilma ei kulje keuhkoihin asti ja yksikään juoksu pääsiäisen jälkeen ei aiheuttanut varauksetonta onnellisuuden tunnetta. Vaikeaa oli siis jo harjoituspolulla. Sellainen pelko oli takaraivossa, että kunto ei riitä kahden tunnin alitukseen, mutta siitä huolimatta sitä oli pakko lähteä hakemaan.
Toinen ongelma ennen kisaa oli ilma. Aamulla näytti tosi kylmältä ja siinä sitten mietin, että pakko laittaa juoksutakkia päälle. Vielä 20 minuuttia ennen starttia ilma oli tosi kolea. Sitten lopulta oman lähtöryhmän karsinassa odottaessa tajusin, että aurinko alkaa paistaa ja ilma lämpenee vauhdilla, mutta silloin oli jo myöhäistä päästä takista eroon. Tuloksena oli se, että jo parin kilometrin juoksun jälkeen olin hiestä märkä. Olin laittanut ihan liikaa päälle.
Positiivista oli kuitenkin se, että juoksu kulki tosi kevyesti. Jopa niin kevyesti, että jouduin vähän toppuuttelemaan vauhtia. Ensimmäiselle juomapaikalle tullessa olin voimieni tunnossa, jopa niin vahvasti, että en malttanut jäädä juomaan kuin pari hörppyä vettä. Ja tämä taisi olla paha virhe. Jälkikäteen ajateltuna ehdin nimittäin seuraavalle juomapaikalle juostessa hikoilla aika paljon lisää. Ja vaikka vielä 9 kilometrin kohdalla meno tuntui melko hyvältä, nestehukkaa oli jo reilusti. Siinä vaiheessa join gatoradea kävellen mukillisen, mutta puolenvälin kohdilla jalat alkoivat tuntua jo hieman raskaammilta. Kuitenkin siinä vaiheessa olin ihan aikataulussa noin tunnin matkaa taittaneena ja ajattelin, että ehkä se tästä.
Pari kilometriä eteenpäin kävi kuitenkin selväksi, että homma menee puihin. Jalat muuttuivat aika nopeassa tahdissa tönköiksi ja 12 kilometrin kyltin kohdalla muistan miettineeni, että näillä jaloilla ei maaliin asti päästä. Samalla kuitenkin ajattelin, että nyt ei auta alkaa kävelemään tai se on siinä. Jalkaongelmien vuoksi vauhti kuitenkin hidastui ja noin 15 kilometrin kohdilla oli pakko luovuttaa ja siirtyä kävelyyn pohkeiden kramppailun takia. Siitä lähtien ylämäet tiesivätkin pääsääntöisesti kävelyä - niin pahasti pohkeet leikkasivat kiinni.
Viimeiset kilometrit yritinkin sitten vain taittaa maaliin tuskista huolimatta. Välillä pääsin ylämäkiäkin juosten ylös, mutta välillä krampit muistuttivat olemassaolostaan katkaisten juoksun siihen paikkaan. Viimeiset mäet ennen stadionia olivatkin sitten ihan oma lukunsa ja niissä tuli aika monta kirosanaa mielessä päästeltyä. Kannustusjoukot olivat olleet yhden mäen päällä ja irvistys oli kuulemma ollut hurja. Sen uskon. Hurjat olivat nimittäin tuskatkin.
Mutta kaikki on suhteellista. Kun lopulta Stadionin portille pääsin, sain jostain hurjan määrän voimia ja unohdin tuskat. Loppusuoralla onnistuin ohittamaan vielä useamman juoksijan ulkokaarteessa.
Harmittavinta kuitenkin oli, että ensimmäinen tunne maalissa oli hurja pettymys. Olen katsonut kuvia iloisista maaliintulijoista ja olisin niin halunnut olla iloinen maaliinpääsystä. Ja vaikka toisaalta olinkin, niin päällimmäisin tunne oli epäonnistuminen. Omat odotukset olivat kuitenkin niin paljon kovemmat kuin loppuaika 2:11.
Mutta aika usein maailma makaa hieman toisella tavalla kunnon yöunien jälkeen. Niin nytkin. Sunnuntaina sitä alkoi tajuta, että kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen puolikkaani ikinä. Ensimmäinen juoksutapahtumani ikinä. Kaksi vuotta ja reilut 14 kiloa sitten en olisi voinut kuvitellakaan joskus juoksevani puolimaratonin. Että siihen nähden se meni ihan hyvin. Ja toisaalta kyse on vain yhdestä juoksusta, joita tulee ihan varmasti lisää. Juoksukärpänen nimittäin tarrasi entistä kovemmin kiinni persaukseen tämä kokemuksen myötä. Olkoonkin, että se meni omalta osalta penkin alle ja oli tuskaisin vapaaehtoinen maksullinen tapahtuma, johon olen koskaan osallistunut. Silti... tätä on pakko saada lisää!
Ennen juoksua hermostutti eniten pääsiäisenä alkanut ärhäkkä flunssa, joka jätti jälkeensä sitkeän yskän. Treeneissä tuntui, että ilma ei kulje keuhkoihin asti ja yksikään juoksu pääsiäisen jälkeen ei aiheuttanut varauksetonta onnellisuuden tunnetta. Vaikeaa oli siis jo harjoituspolulla. Sellainen pelko oli takaraivossa, että kunto ei riitä kahden tunnin alitukseen, mutta siitä huolimatta sitä oli pakko lähteä hakemaan.
Toinen ongelma ennen kisaa oli ilma. Aamulla näytti tosi kylmältä ja siinä sitten mietin, että pakko laittaa juoksutakkia päälle. Vielä 20 minuuttia ennen starttia ilma oli tosi kolea. Sitten lopulta oman lähtöryhmän karsinassa odottaessa tajusin, että aurinko alkaa paistaa ja ilma lämpenee vauhdilla, mutta silloin oli jo myöhäistä päästä takista eroon. Tuloksena oli se, että jo parin kilometrin juoksun jälkeen olin hiestä märkä. Olin laittanut ihan liikaa päälle.
Positiivista oli kuitenkin se, että juoksu kulki tosi kevyesti. Jopa niin kevyesti, että jouduin vähän toppuuttelemaan vauhtia. Ensimmäiselle juomapaikalle tullessa olin voimieni tunnossa, jopa niin vahvasti, että en malttanut jäädä juomaan kuin pari hörppyä vettä. Ja tämä taisi olla paha virhe. Jälkikäteen ajateltuna ehdin nimittäin seuraavalle juomapaikalle juostessa hikoilla aika paljon lisää. Ja vaikka vielä 9 kilometrin kohdalla meno tuntui melko hyvältä, nestehukkaa oli jo reilusti. Siinä vaiheessa join gatoradea kävellen mukillisen, mutta puolenvälin kohdilla jalat alkoivat tuntua jo hieman raskaammilta. Kuitenkin siinä vaiheessa olin ihan aikataulussa noin tunnin matkaa taittaneena ja ajattelin, että ehkä se tästä.
Pari kilometriä eteenpäin kävi kuitenkin selväksi, että homma menee puihin. Jalat muuttuivat aika nopeassa tahdissa tönköiksi ja 12 kilometrin kyltin kohdalla muistan miettineeni, että näillä jaloilla ei maaliin asti päästä. Samalla kuitenkin ajattelin, että nyt ei auta alkaa kävelemään tai se on siinä. Jalkaongelmien vuoksi vauhti kuitenkin hidastui ja noin 15 kilometrin kohdilla oli pakko luovuttaa ja siirtyä kävelyyn pohkeiden kramppailun takia. Siitä lähtien ylämäet tiesivätkin pääsääntöisesti kävelyä - niin pahasti pohkeet leikkasivat kiinni.
Viimeiset kilometrit yritinkin sitten vain taittaa maaliin tuskista huolimatta. Välillä pääsin ylämäkiäkin juosten ylös, mutta välillä krampit muistuttivat olemassaolostaan katkaisten juoksun siihen paikkaan. Viimeiset mäet ennen stadionia olivatkin sitten ihan oma lukunsa ja niissä tuli aika monta kirosanaa mielessä päästeltyä. Kannustusjoukot olivat olleet yhden mäen päällä ja irvistys oli kuulemma ollut hurja. Sen uskon. Hurjat olivat nimittäin tuskatkin.
Mutta kaikki on suhteellista. Kun lopulta Stadionin portille pääsin, sain jostain hurjan määrän voimia ja unohdin tuskat. Loppusuoralla onnistuin ohittamaan vielä useamman juoksijan ulkokaarteessa.
Harmittavinta kuitenkin oli, että ensimmäinen tunne maalissa oli hurja pettymys. Olen katsonut kuvia iloisista maaliintulijoista ja olisin niin halunnut olla iloinen maaliinpääsystä. Ja vaikka toisaalta olinkin, niin päällimmäisin tunne oli epäonnistuminen. Omat odotukset olivat kuitenkin niin paljon kovemmat kuin loppuaika 2:11.
Mutta aika usein maailma makaa hieman toisella tavalla kunnon yöunien jälkeen. Niin nytkin. Sunnuntaina sitä alkoi tajuta, että kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen puolikkaani ikinä. Ensimmäinen juoksutapahtumani ikinä. Kaksi vuotta ja reilut 14 kiloa sitten en olisi voinut kuvitellakaan joskus juoksevani puolimaratonin. Että siihen nähden se meni ihan hyvin. Ja toisaalta kyse on vain yhdestä juoksusta, joita tulee ihan varmasti lisää. Juoksukärpänen nimittäin tarrasi entistä kovemmin kiinni persaukseen tämä kokemuksen myötä. Olkoonkin, että se meni omalta osalta penkin alle ja oli tuskaisin vapaaehtoinen maksullinen tapahtuma, johon olen koskaan osallistunut. Silti... tätä on pakko saada lisää!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Uusia hankintoja
Aivan alkuun vielä iso kiitos sansulle erinomaisesta nettikauppa vinkistä. Kävin Start Fitnessin sivuilla ja eikös siellä ollut aivan loistava tarjous Asicsen Gel Cumulus kengistä. 49,95 puntaa kengistä, jotka maksavat Intersportissa 139 euroa. Kymmenen punnan toimituskuluineen kenkien hinnaksi tuli euroissa reilu seitsemänkymppiä. Toimituskin oli nopeaa, viikon kuluttua tilauksesta kengät oli haettavissa lähipostista. Tiedän, mistä aion jatkossa hommata kenkäni ja luultavasti aika ison osan muustakin juoksuvarustuksesta. Aivan mahtava kauppa!
Kenkien lisäksi ostin myös jotain, jota en ajatellut koskaan ostavani. Kävin aikani kuluksi kääntymässä Lidlissä ja yhdestä korista tarttui mukaan juoksutrikoot hintaan 8,90 euroa. Kotiin päästyäni ja pakettia avatessa alkoi hieman kaduttaa kyseinen ostos, mutta itseni katsominen peilistä trikoot jalassa oli jotain ihan karmivaa. Siinä sitten pyörin piukeat trikoot jalassa ja tunnustelin kehtaako niitä laittaa lenkille jalkaan, niin eikös vaimo ja anoppi rynnänneet ovesta sisään. Aikansa siinä hymyiltyään anoppi sai suustansa tokaistua: "Tuollaisiahan ne juoksijat tuolla näyttää käyttävän". Totta - mutta miesten päällä ne nimenomaan ovatkin vähän hassun näköiset... Juoksuharrastustani aloitellessa muistan miettineeni saakohan piukeat trikoot tuntemaan itsenä Teräsmieheksi, jolloin juoksu kulkee ja kaikki esteet on voitettavissa. Pakkohan niissä on jotain taikavoimia olla, kun ihan järkevän näköiset ihmiset saavat ne vapaaehtoisesti jalkaansa laittamaan.
Sen verran kuitenkin kiinnosti trikoiden taika, että pakkohan ne jalassa oli lenkille lähteä ja kas - ne oikeasti toivat lisää vauhtia juoksuun. Tosin en ole ihan varma johtuiko kyseinen vaikutus siitä, että halusin mahdollisimman nopeasti pois ihmisten ilmoilta vai siitä, että juoksu tuntui trikoiden ansiosta todella kevyeltä ja minkäänlaisia hiertymiä ei reilun 20 kilometrin pitkiksellä tullut. Olipa syy mikä tahansa - ehkä laitan ne vielä joskus toistekin jalkaani lenkille. Pientä työtä ajatustasolla trikoiden käyttäminen pääasiallisina juoksuhousuina kuitenkin vielä vaatii.
Kolmas hankinta on uusi pyörä. Vanha Peugeottini alkoi tulla tiensä päähän. Lisäksi se oli puhdas maastopyörä ajalta, jolloin maastopyörät olivat muotia. Ja kun pääasiassa poljen maantiella, maastopyörä ei ole ominaisuuksiltaan ehkä se kaikista paras fillari. Uudeksi pyöräksi en toisaalta halunnut pudasta maantiepyörää, koska sillä tulee ajeltua myös jonkin verran hiekkateillä. Niinpä luonnollinen valinta oli hybridi. Kokeilin paria eri mallia, mutta ajoasennoltaan, ominaisuuksiltaan ja tuntumaltaan Tunturin RX500 oli ykkönen omassa hintaluokassaan. Muutaman testilenkin olen ehtinyt pyörällä nyt heittämään ja en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Välitykset tuntuvat hyviltä ja pyörä rullaa hienosti. Tuskin maltan odottaa kesälomaa ja sitä, että pääsen kiertämään Puumalan kauniita maisemia pyörän satulassa. Pyöräily tuo myöskin paljon kaivattua vaihtelua juoksuharjoitteluun nyt, kun hiihtämäänkään ei enää pääse.
Alle kaksi viikkoa on muuten enää aikaa Helsinki City Runiin. Kovasti olen yrittänyt kuntoa kasvattaa, mutta hidashan mie olen. Sitkeyttä ja kestävyyttä riittääkin sitten vaikka muille jakaa. Kahden tunnin alitus olisi tosi mahtava juttu, mutta tarkoitus olisi kuitenkin nauttia tapahtuman fiiliksestä ja hakea vähän tuntumaa siihen, miltä tuollaisessa isossa tapahtumassa juokseminen tuntuu. Yritän vielä päivitellä blogiin fiiliksiä ennen H-hetkeä, mutta katsotaan muistanko. Vähän olen viime aikoina lipsunut taas blogin päivityksistä. Sori! :)
Kenkien lisäksi ostin myös jotain, jota en ajatellut koskaan ostavani. Kävin aikani kuluksi kääntymässä Lidlissä ja yhdestä korista tarttui mukaan juoksutrikoot hintaan 8,90 euroa. Kotiin päästyäni ja pakettia avatessa alkoi hieman kaduttaa kyseinen ostos, mutta itseni katsominen peilistä trikoot jalassa oli jotain ihan karmivaa. Siinä sitten pyörin piukeat trikoot jalassa ja tunnustelin kehtaako niitä laittaa lenkille jalkaan, niin eikös vaimo ja anoppi rynnänneet ovesta sisään. Aikansa siinä hymyiltyään anoppi sai suustansa tokaistua: "Tuollaisiahan ne juoksijat tuolla näyttää käyttävän". Totta - mutta miesten päällä ne nimenomaan ovatkin vähän hassun näköiset... Juoksuharrastustani aloitellessa muistan miettineeni saakohan piukeat trikoot tuntemaan itsenä Teräsmieheksi, jolloin juoksu kulkee ja kaikki esteet on voitettavissa. Pakkohan niissä on jotain taikavoimia olla, kun ihan järkevän näköiset ihmiset saavat ne vapaaehtoisesti jalkaansa laittamaan.
Sen verran kuitenkin kiinnosti trikoiden taika, että pakkohan ne jalassa oli lenkille lähteä ja kas - ne oikeasti toivat lisää vauhtia juoksuun. Tosin en ole ihan varma johtuiko kyseinen vaikutus siitä, että halusin mahdollisimman nopeasti pois ihmisten ilmoilta vai siitä, että juoksu tuntui trikoiden ansiosta todella kevyeltä ja minkäänlaisia hiertymiä ei reilun 20 kilometrin pitkiksellä tullut. Olipa syy mikä tahansa - ehkä laitan ne vielä joskus toistekin jalkaani lenkille. Pientä työtä ajatustasolla trikoiden käyttäminen pääasiallisina juoksuhousuina kuitenkin vielä vaatii.
Kolmas hankinta on uusi pyörä. Vanha Peugeottini alkoi tulla tiensä päähän. Lisäksi se oli puhdas maastopyörä ajalta, jolloin maastopyörät olivat muotia. Ja kun pääasiassa poljen maantiella, maastopyörä ei ole ominaisuuksiltaan ehkä se kaikista paras fillari. Uudeksi pyöräksi en toisaalta halunnut pudasta maantiepyörää, koska sillä tulee ajeltua myös jonkin verran hiekkateillä. Niinpä luonnollinen valinta oli hybridi. Kokeilin paria eri mallia, mutta ajoasennoltaan, ominaisuuksiltaan ja tuntumaltaan Tunturin RX500 oli ykkönen omassa hintaluokassaan. Muutaman testilenkin olen ehtinyt pyörällä nyt heittämään ja en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Välitykset tuntuvat hyviltä ja pyörä rullaa hienosti. Tuskin maltan odottaa kesälomaa ja sitä, että pääsen kiertämään Puumalan kauniita maisemia pyörän satulassa. Pyöräily tuo myöskin paljon kaivattua vaihtelua juoksuharjoitteluun nyt, kun hiihtämäänkään ei enää pääse.
Alle kaksi viikkoa on muuten enää aikaa Helsinki City Runiin. Kovasti olen yrittänyt kuntoa kasvattaa, mutta hidashan mie olen. Sitkeyttä ja kestävyyttä riittääkin sitten vaikka muille jakaa. Kahden tunnin alitus olisi tosi mahtava juttu, mutta tarkoitus olisi kuitenkin nauttia tapahtuman fiiliksestä ja hakea vähän tuntumaa siihen, miltä tuollaisessa isossa tapahtumassa juokseminen tuntuu. Yritän vielä päivitellä blogiin fiiliksiä ennen H-hetkeä, mutta katsotaan muistanko. Vähän olen viime aikoina lipsunut taas blogin päivityksistä. Sori! :)
torstai 29. maaliskuuta 2012
Talviunilta heräilyä...
Näin kevään korvalla on hyvä taas päivitellä blogia. Juoksuharrastus kun on jatkunut ihan normaaliin tapaan pidempiaikaisesta blogihiljaisuudesta huolimatta.
Talvella tosin oli hetkiä, jolloin juokseminen ei tuntunut kauhean mielekkäältä. Itse asiassa mikään urheilu ei tuntunut kovin mielekkäältä. Treeni oli pakkopullaa. Mutta itsensä pakottamisella oli kuitenkin jälleen kerran se haluttu vaikutus, treeni alkoi muutaman viikon tahkoamisen jälkeen taas maistumaan ja tällä hetkellä fiilis on noilta osin ihan huippua.
Talvella rikoin juoksukuvioita sen verran, että otin treeniin mukaan aika reippaastikin muita lajeja. Hiihto oli talvilajien kuninkaana ihan ehdoton valinta ja alkukankeuden jälkeen aloin oikeasti pitää kyseisestä lajista. Siinä kroppa tekee töitä kokonaisuutena ja lisäksi vauhtia on jonkin verran juoksua enemmän. Ensi talvena lumet saisivat vain tulla hieman aikaisemmin, niin ei tarvitsisi odotella tammikuun puolelle latuja, kuten tänä talvena oli asian laita.
Toinen laji, joka tuli mukaan treeniin oli punttis. Sen myötä olen huomannut juoksun helpottuneen huomattavasti erityisesti hieman pidemmillä lenkeillä. Lihaksisto nimittäin toimii paljon paremmin kuin aikaisemmin. Väsyneenäkin lihakset jaksavat, mikä on ensiarvoisen tärkeää puolimaratonilla ja sillä kuninkuusmatkalla - maratonilla.
Sähly on tullut kolmanneksi lajiksi mukaan. Sitä käyn pelaamassa vain kerran viikossa, mutta se tuo joka tapauksessa positiivista vaihtelua treeniin. Pallopeleissä kun rasitus on kuitenkin niin paljon erilaista kuin puhtaassa juoksussa.
Nyt keväällä olen ajatellut vaihtaa hiihdon pyöräilyyn ihan jalkoja säästääkseni. Lisäksi pyörällä pääsee huomattavasti kauemmas kohtuullisella rasituksella kuin juosten. Uudet maisematkaan eivät Puumalan talven jälkeen ole yhtään pahitteeksi.
Toinen potentiaalinen laji olisi rullaluistelu. Luistimet löytyy, mutta olen vain täysin onneton niiden päällä. Vauhtiin kyllä pääsen ja itse luistelu onnistuu, mutta pysähtyminen on sitten eri juttu. Kyllähän se auton konepelti tehokkaasti rullaluistelijan pysäyttää, mutta sattuuhan se aika paljon. Ja kivuttomasti pysähtyminen on sitten se juttu, jota en ole ihan varma jaksanko opetella.
Mutta noin kaiken kaikkiaan treeni rullaa tällä hetkellä ihan mukavasti ja kunto tuntuisi olevan mukavasti noususuunnassa. Viime viikonloppuna kävin juoksemassa pitkiksen (15 km) 6:20 kilometrivauhdilla ja ei se rasituksen puolesta pahalta tuntunut, vaikka matkalla oli muutama pitkä ylämäki. Olisi mennyt enemmänkin, mutta ei ahnehdita.
Tällä viikolla olenkin sitten tyytynyt hieman kevyempään treeniin. Maanantaina peruslenkki, tiistaina sähly, keskiviikkona loppua kohti kiihtyvä lenkki viikon ns. kovana treeninä ja tänään torstaina kävin salilla yläkropan treenissä. Huomenna olisi kevyt pk-lenkki ja launtaina ajattelin käydä juoksemassa sellaisen kahden tunnin pitkiksen sellaisella vauhdilla, että kilometrimääräksi tulisi aika lähelle 18. Sunnuntaina lepo.
Eli tässä nämä päällimmäiset. Juoksukenkiä olen uusia katsastellut. Asicsen Gel Kayanot ajattelin hommata, mutta niiden hinta vähän mietityttää. Saksasta saisi verkkokaupasta paljon halvemmalla, mutta tuo ulkomailta lenkkikenkien ostaminen hieman arveluttaa. Jos jollakin on kokemuksia asiasta, niin kuuntelen mielelläni. Useamman kympin säästö on kuitenkin sellainen asia, joka painaa vaa'assa jonkin verran, kun kyse on ihan samasta tuotteesta.
Talvella tosin oli hetkiä, jolloin juokseminen ei tuntunut kauhean mielekkäältä. Itse asiassa mikään urheilu ei tuntunut kovin mielekkäältä. Treeni oli pakkopullaa. Mutta itsensä pakottamisella oli kuitenkin jälleen kerran se haluttu vaikutus, treeni alkoi muutaman viikon tahkoamisen jälkeen taas maistumaan ja tällä hetkellä fiilis on noilta osin ihan huippua.
Talvella rikoin juoksukuvioita sen verran, että otin treeniin mukaan aika reippaastikin muita lajeja. Hiihto oli talvilajien kuninkaana ihan ehdoton valinta ja alkukankeuden jälkeen aloin oikeasti pitää kyseisestä lajista. Siinä kroppa tekee töitä kokonaisuutena ja lisäksi vauhtia on jonkin verran juoksua enemmän. Ensi talvena lumet saisivat vain tulla hieman aikaisemmin, niin ei tarvitsisi odotella tammikuun puolelle latuja, kuten tänä talvena oli asian laita.
Toinen laji, joka tuli mukaan treeniin oli punttis. Sen myötä olen huomannut juoksun helpottuneen huomattavasti erityisesti hieman pidemmillä lenkeillä. Lihaksisto nimittäin toimii paljon paremmin kuin aikaisemmin. Väsyneenäkin lihakset jaksavat, mikä on ensiarvoisen tärkeää puolimaratonilla ja sillä kuninkuusmatkalla - maratonilla.
Sähly on tullut kolmanneksi lajiksi mukaan. Sitä käyn pelaamassa vain kerran viikossa, mutta se tuo joka tapauksessa positiivista vaihtelua treeniin. Pallopeleissä kun rasitus on kuitenkin niin paljon erilaista kuin puhtaassa juoksussa.
Nyt keväällä olen ajatellut vaihtaa hiihdon pyöräilyyn ihan jalkoja säästääkseni. Lisäksi pyörällä pääsee huomattavasti kauemmas kohtuullisella rasituksella kuin juosten. Uudet maisematkaan eivät Puumalan talven jälkeen ole yhtään pahitteeksi.
Toinen potentiaalinen laji olisi rullaluistelu. Luistimet löytyy, mutta olen vain täysin onneton niiden päällä. Vauhtiin kyllä pääsen ja itse luistelu onnistuu, mutta pysähtyminen on sitten eri juttu. Kyllähän se auton konepelti tehokkaasti rullaluistelijan pysäyttää, mutta sattuuhan se aika paljon. Ja kivuttomasti pysähtyminen on sitten se juttu, jota en ole ihan varma jaksanko opetella.
Mutta noin kaiken kaikkiaan treeni rullaa tällä hetkellä ihan mukavasti ja kunto tuntuisi olevan mukavasti noususuunnassa. Viime viikonloppuna kävin juoksemassa pitkiksen (15 km) 6:20 kilometrivauhdilla ja ei se rasituksen puolesta pahalta tuntunut, vaikka matkalla oli muutama pitkä ylämäki. Olisi mennyt enemmänkin, mutta ei ahnehdita.
Tällä viikolla olenkin sitten tyytynyt hieman kevyempään treeniin. Maanantaina peruslenkki, tiistaina sähly, keskiviikkona loppua kohti kiihtyvä lenkki viikon ns. kovana treeninä ja tänään torstaina kävin salilla yläkropan treenissä. Huomenna olisi kevyt pk-lenkki ja launtaina ajattelin käydä juoksemassa sellaisen kahden tunnin pitkiksen sellaisella vauhdilla, että kilometrimääräksi tulisi aika lähelle 18. Sunnuntaina lepo.
Eli tässä nämä päällimmäiset. Juoksukenkiä olen uusia katsastellut. Asicsen Gel Kayanot ajattelin hommata, mutta niiden hinta vähän mietityttää. Saksasta saisi verkkokaupasta paljon halvemmalla, mutta tuo ulkomailta lenkkikenkien ostaminen hieman arveluttaa. Jos jollakin on kokemuksia asiasta, niin kuuntelen mielelläni. Useamman kympin säästö on kuitenkin sellainen asia, joka painaa vaa'assa jonkin verran, kun kyse on ihan samasta tuotteesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)