Kaikki huolet ja murheet, jotka vaivasivat ennen juoksua osoittautuivat täysin turhiksi. Jalka kesti, kunto on orastavassa nousussa ja vesisateessa on raikasta juosta! Märät lenkkitossut tosin ovat hanurista, mutta ei makeaa mahan täydeltä - muutenhan tästä hommasta voisi alkaa tykkäämään.
Helsinki näytti tosiaan lauantaina "parhaat" puolensa, kun tuuli puhalsi kymmenen metriä sekunnissa ja vettä tuli kuin aisaa. Midnight Runin lähtöpaikkana toiminut senaatintorikin oli kosteuden ja pimeyden keskellä muuttunut aika ankean näköiseksi paikaksi, vaikka muutama teltta ja rakennelma näkymää piristikin. Tuntuma Senaatintoriin oli kuitenkin märkänä ja viluisena aika kolho ja kurjuuden maksimoimiseksi järjestäjät lisäksi viivästyttivät lähtöä kymmenellä minuutilla ettei vain kukaan saisi etua siitä, että olisi tajunnut tulla paikalle juuri ennen lähtöhetkeä. Mitään syytä viivästykselle ei annettu - tosin eipä se olisi tosiasioita juuri muuttanut.
Oma lähtöryhmäni oli 4A eli 55-60 minuutin aikaan tähtäävä ryhmä. Kun aikatavoite oli lähempänä sitä 55 kuin 60 minuuttia, oli jokseenkin tyhmää jättäytyä lähtöryhmän hännille lähdössä. Porukkaa oli nimittäin niin paljon, että ensimmäinen kilometri meni pahasti ruuhkassa. Upouusi Garmin piippasikin ensimmäisen kilometrin jälkeen väliajaksi 6:04 eli aika reilusti 5:30 tavoitetta myöhemmin. Hetken kävi mielessä, että siinä se 55 minuutin alitus sitten meni, mutta samalla kiristin lievästi tahtia.
Toinen kilometri menikin sitten tavoitevauhtia ihan reilusti kovempaa ajan jäädessä 5:20 tietämiin. Ja kun juoksu tuntui kulkevan, en viitsinyt pahemmin hidastaa, vaan pikemminkin kuulustelin vähän tuntemuksia ja menin ihan täysin sen pohjalta. Hirmuinen tuuli puhalsi mereltä, mutta onneksi lievästi sivulta. Vastaisena se olisi ollut myrkkyä. Kolmas ja neljäs kilometri menivätkin sitten kiihtyvää tahtia ja puolimatkassa kilometrin väliaika oli pudonnut jo 5:06, kun reitti kääntyi Katajanokalle vastatuuleen. Maistelin fiilistä ja iski pieni pelko, että en jaksa samaa tahtia loppuun asti. Kuitenkin 5 kilometriä vielä maaliin ja viimeinen asia, jonka halusin kokea, oli katkeaminen.
On hassua mietin ihmisen keho reagoi mielen liikkeisiin. Kun aloin ajatella omaa oloa ja miettiä tunsinko itseni väsyneeksi, vauhti alkoi pikku hiljaa tippua. Seuraavat pari kilometriä jouduinkin jo vähän pakottamaan jalkoja eteenpäin. Juoksu ei enää ollut ihan niin kevyen tuntuista. Ehkä osasyynä oli puuskittainen tuuli, ehkä ei. Kuitenkin käännyttäessä vihdoin kohti maalia myötätuuliosuudelle tuntui kuin olisin saanut siivet selkääni. Kun matkaa oli kuitenkin jäljellä vielä useampi kilometri oli pakko toppuutella.
Seitsemännen kilometrin jälkeen lisäsin kyllä vauhtia ihan tietoisesti, mutta en uskaltanut pitää vielä sitä tahtia loppuun asti. Oli taas pakko hidastaa.
Viimeinen kilometri kun alkoi, annoin lopulta luvan itselleni lisätä vauhtia. Noin kilometri ennen maalia painelin ylämäessä ohi paristakymmenestä juoksijasta vain tajutakseni, että matkaa on jäljellä vielä ihan pirusti ja aika tiukasti otin sen ylämäen. Pakotin itseni pysymään vauhdissa ja ihan hyvin se onnistuikin, kunnes jäin pussiin parin juoksijan taakse. Ei siinä ruuhkassa montaa sekuntia tuhraantunut, mutta ylämäkeen uuden vauhdin kerääminen pani irvistämään. Loppusuoralla olin ihan puhki, mutta pakko oli ottaa kunnon spurtti kun siellä joku toinenkin spurttasi. Loppuaika oli 53:30 Garminin mukaan ja parin puuskutuksen jälkeen hymyilytti ja paljon. Tavoiteajan ali ja reilusti! Virallisessa mittauksessa aika korjaantui vielä kuudella sekunnilla 53:24:än.
Sadekin oli juoksun aikana lakannut, mutta en kyllä yhtään huomannut missä vaiheessa. Näin jälkeenpäin ajateltuna juoksin kuin laput silmillä jonkinlaisessa transsissa. Reitiltä muistan joitain ajatuksia ja tapahtumia vain väläyksinä. Itse juoksu tuntui jälkeenpäin ajateltuna siltä, että olisin ehkä voinut juosta lujempaakin, mutta ensikertalaisen rohkeus petti. Kun ei ollut käytännössä lainkaan vertailupohjaa, pelkäsin katkeamista suhteettoman paljon. Todennäköisesti olisin kuitenkin voinut ainakin hitaimmat kilometrit juosta 5:10 alle ilman katastrofia. Mutta ensi kerralla sitten! Juoksu antoi kuitenkin tosi paljon tärkeää näkökulmaa syyskuun lopun puolimaratoniin, sen vauhdinjakoon ja tavoiteaikaan. Siellä voisin sitten taas yllättää itseni.
Ja tässä vielä lopuksi Garminin dataa, jos jotakuta kiinnosta: http://connect.garmin.com/player/217869866
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti