No onneksi siellä metsässä meni kuitenkin tie, jota pitkin oli helppo polkea sinne ja takaisin. Kävi nimittäin niin, että 6-tien remontin takia liittymät on vedetty uusiksi ja kun kartta oli hieman vanha, piti hieman soveltaa. Ja soveltamisessa on aina kaksi vaihtoehtoa, joko mennään pahasti metsään - tai sitten ei mennä. Nyt siis mentiin!
Mutta eipä tuo pahasti haitannut, kun tajusin kääntyä takaisin ajoissa. Tie, jota poljin oli vain oikea painajainen. Onneton hiekkatie surkealla pinnalla. Välillä meinasi lähteä oikeasti paikat hampaista. Ja lisäksi tiellä oli ihan älyttömiä mäkiä - koko matkan. Siinä sitten puuskutin pyörän selässä eteenpäin varoen alamäissä tiellä olevia kuoppia ja samalla pohtien missä halvatussa se risteys on. Sitten tulin kohtaan, jossa luki "Luumäki 10" ja aloin hieman pohtia mahdollisuutta, että olen väärällä tiellä. Hieman myöhemmin asia kävi harvinaisen selväksi, kun napsahdin junaradalle, jota reitillä ei olisi pitänyt olla. Ei muuta kuin pyörä ympäri muutaman kirosanan saattelemana ja kohti kotia!
Mutta välillä pitää eksyä päästäkseen taas kartalle. Maisemat olivat matkan varrella hienoja (kuviakin tulee, kun saan ne tuosta kännykästä jollain ilveellä ensin ulos) ja muistui taas mieleen miksi tätäkin rääkkiä tulee siedettyä. Suunnitellut reitit ovat kyllä kivoja ja niillä on kiva seurata kunnon kehitystä, mutta välillä on virkistävää olla eksyksissä. Kyllä niitä kilometrejä kertyy vaikka aina ei niin kartalla olisikaan. Pyörän toimintasäde on myös mukavan laaja. Juosten tuollaiset 35 kilometrin lenkit ovat vielä tavoittamattomissa, mutta pyörällä tuollaiset lenkit pystyy kätevästi vetämään suht' matalilla sykkeillä.
Lopussa meinasi voimat loppua, kun ruokailu oli jäänyt kiireen takia väliin ja lenkki vedettiin banaanin ja mehun voimalla. Selkäkin jumittui lopussa - luultavasti tottumattomuudesta. Pyöräily kun on jääny kesällä valitettavan vähälle juoksun takia. Sen verran paikat tuntuvat muutenkin lenkin jälkeen helliltä, että huomenna käyn polkemassa pyörällä suunnitellusta vauhtileikittelystä poiketen kevyen palauttelulenkin. Ja sen aion käydä polkemassa asfaltilla tai vähintäänkin hyväkuntoisella hiekkatiellä. Energian käyttäminen kuoppien väistelyyn kun ei ole järin kivaa - maastopyöräily on sitten ihan erikseen.
Laitetaanpa vielä loppuun tuon sykemittarin nauhoittaman tiedot lenkistä. Verrattuna juoksulenkkeihin erityisesti tuo keskisyke on mukavan alhainen, vaikka ylämäissä sykkeet suht' korkealle nousivatkin.
Kesto: 1 h 48 m 7 s
Keskisyke: 138
Maksimisyke: 161
Sykealueella (114-152): 1 h 38 min 2 s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti