tiistai 21. syyskuuta 2010

Juoksua ja kalastusta

Mitä enemmän juoksen, sitä enemmän arvostan ihmisiä, jotka ovat maratonin joskus juosseet. Eilen kävin heittämässä noin kuuden kilometrin lenkin pimeän Lappeenrannan kaduilla, ja homma tuntui aivan alkua lukuun ottamatta raskaalta koko matkan. Mietin, että jos maratonille sattuu huono päivä, voi meno olla juurikin tuollaista tuskaista taapertamista. Lisäksi olen oikeasti alkanut pohtimaan kunnon kehitystä, sillä alun nopean kehityksen jälkeen nyt tuntuu, että kehitys on laantunut. Kestävyyttä tai nopeutta ei ole juuri tullut viime viikkoina lisää, vaikka yritystä on ollut.

Toki kaikkialla varoitellaan juuri siitä, että kun se nopein kunnonnousu on takana, iskee monelle kuntoilijalle jonkinlainen motivaatiopula, kun tulokset eivät tunnu paranevan kovallakaan työllä. Ehkäpä tämä on nyt vain sellainen vaihe, joka pitää kahlata läpi. Toki olisi kivempaa, että kunto nousisi koko ajan näkyvästi ja kohisten, mutta toisaalta eihän se voi mitenkään samalla intensiteetillä kasvaa koko ajan. Muutenhan tässä oltaisiin 2:30 maratoonareita parissa vuodessa :)

Ehkä onkin siis ihan hyvä tehdä myös jotain muuta välillä. Tätä silmällä pitäen olin sunnuntaina mukana kalakisassa (joka ei kuitenkaan aikaisemmin mainitusta poiketen ollut Saimaa Cupin osakilpailu). Vettä tuli aamulla taivaan täydeltä ja ilma oli aika karmea. Vielä kun uistelemaan lähdettiin avoveneellä, joku olisi voinut sanoa touhua hullujen hommaksi. Jossain vaiheessa päivää tuulikin yltyi sellaisiin lukemiin, että veneemme tuntui aallokossa aika pieneltä. Mutta, mutta... kyllä kannatti! Kuuden tunnin uistelun tuloksena 15,090 kiloa suolistettuja, yli 50 senttisiä haukia. Isoin luupää oli vedestä nostettaessa kuuden kilon painoinen ja vielä mittauspöydälläkin viisikiloinen. Lopputuloksissa jäätiin kuitenkin komealla tuloksella niukasti kolmosiksi. Jos keli olisi ollut parempi, oltaisiin iltapäivän huono syönti pystytty ehkä kompensoimaan paikan vaihdolla. Nyt oli pakko jurruttaa siellä, missä tuuli pysyi kohtalaisissa rajoissa. Hauskaa kuitenkin oli, vaikka kalseaa homma toki oli.

Lauantaina kävin lisäksi heittämässä pienen lenkin Puumalassa ihan vain siksi, että arvasin sunnuntaille suunnitellun pitkiksen jäävän väliin. Sunnuntai-iltana, kun lopulta pääsin raahautumaan lämpimään, veto olikin aika vähissä. Kaukoviisaus siis kannatti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti