torstai 16. syyskuuta 2010

Joutsenten bongausta pyörän satulasta

Kävin eilen heittämässä pyörällä sellaisen puolimaratonin mittaisen lenkin ja tällä kertaa en eksynyt. Sen sijaan näin lenkillä jotain aivan satumaisen hienoa, jotain sellaista, mitä en muista koskaan aiemmin nähneeni. Hieman lenkin puolivälin jälkeen erään pellon ylitti matalalla joutsenaura, jossa oli noin kymmenkunta yksilöä. Joutsenet ovat vaikuttavan näköisiä lintuja jo itsessään, mutta aurana niissä oli jotain sellaista loistokkuutta, joka todella pysäyttää ihastelemaan. Harmi vain, ettei minulla ollut kameraa mukana, kun olisivat olleet vieläpä ihan muutaman kymmenen metrin päässä.

Itse pyöräily oli ihan kivaa noin puoleenväliin asti, jolloin pyörän satulassa istuminen alkoi tuntua todella epämiellyttävältä. Onneksi lapsiluku alkaa olla täynnä, koska tuo pyöräily tekee todella pahaa miehisille sukukalleuksille. En muista, että nuorempana olisi koskaan ollut tällaisiä vaivoja, vaikka silloin poljin toisinaan todella pitkiä matkoja pyörällä. Vanhuuden oireitako nämä siis ovat? :) Ilmeisesti pitää sijoittaa jonkinlaisiin pyöräilyhousuihin, jos meinaan pidempiä lenkkejä jatkossa tehdä. Niinhän se menee, että "no pain, no gain", mutta en tiedä tuntuuko kipu nyt kunnon kehityksen kannalta oleellisessa paikassa.

Sykkeiden puolesta mentiin kuitenkin taas sopivan rauhallista vauhtia keskisykkeen jäädessä 132:een. Pahimmassa ylämäessä syke nousi hetkellisesti 155:een, mutta pääsääntöisesti sykkeet pysyivät kuitenkin siellä 150 alla, joka on ainoastaan positiivinen asia. Välillä sykkeet laskivat alle sadan palauttavissa laskuissa. Kaiken kaikkiaan tekeminen oli helpompaa kuin viikko sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti