Tänään loikkasin pyörän satulaan, tarkoituksena sotkea sellainen kevyt palauttava parikymmenminuuttinen matalilla sykkeillä. Paluu satulaan oli kuitenkin tuskainen eilisen lenkin jälkeen. Istuminen sattui niin maan p**keleesti. Satunnaisen pyöräilyn huono puoli on juurikin se, että kankku ei ehdi tottua satulan virtaviivaisiin muotoihin. Onneksi pahin kipu hellitti parissa minuutissa ja sen jälkeen polkeminen maistui.
Keskisyke lenkillä napsui 131:ssä, mikä tuntui rasituksen puolesta aika hyvältä. Reidet eivät kuitenkaan ole ihan täysin tottuneet tuohon pyöräilyyn, joten niissä tuntui koko matkan sellainen mukava nipistys. Tietääpähän niiden tekevän töitä :) Kaiken kaikkiaan lenkistä tuntui kuitenkin olevan hyötyä noiden reisien avaamisessa. Ainakin nyt, kun lenkistä on jo jonkin aikaa kulunut, jalat tuntuvat aika lailla normaaleilta - koiran ja vauvan kanssa tehdyllä aamulenkillä oli ehkä pientä jumitusta havaittavissa. Tosin yllättävän hyvin olin aamulla herätessäni eilisestä palautunut ja mitään paikkaa ei suoranaisesti särkenyt.
Ja kun pyöräily nyt tuntuu näinkin kivalta, niin ajattelin mahdollisesti ottaa sitä jalkojen säästämiseksi mukaan syksyn viikkotreeniin. Tuollainen parin tunnin pyöräily kerran viikkoon olisi varmasti jopa parempi harjoite tavoitetta ajatellen kuin pidempi juoksu-/kävelylenkki. Se toisi myös mukavaa vaihtelua treeniin, kun pääsisi katselemaan maisemia hieman kauemmas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti