Harmaalta näyttänyt päivä muuttui kauniiksi illaksi, kun taivas selkeni ja kuu pääsi hohtamaan harvojen pilvien takaa. Ilta oli siis mitä mainioin pienelle lenkille.
Juoksufoorumilta bongasin lisäksi uudenlaisen metodin pk-lenkille. Idea on simppeli: juostaan niin pitkään, kunnes syke nousee määriteltyyn lukemaan ja sitten kävellään niin kauan, että syke tippuu toiseen määriteltyyn lukemaan ja sitten voidaan taas jatkaa juoksua. Itse määrittelin rajoiksi 120-140, mutta eihän maltti lenkillä lopulta pitänyt ja tuo yläraja hieman luisui lenkin aikana ylöspäin. Lopulta se oli 152:ssa.
Ehkä näin oli jopa hyvä, koska loppulenkillä ei olisi juuri alle 140 sykkeillä juostu. Toisaalta kävelyllä yli 130 sykkeiden saavuttaminen on totista puurtamista. Siinä pitää miettiä vain omia jalkoja ja pakottaa ne liikkumaan koko ajan rivakammin. Jos ja kun ajatus herpaantuu, vauhti tippuu ja syke samaten. Tästä syystä en enää ihan kauheasti kävelystä lenkkeilymuotona välitä.
Minulla onkin jonkin sortin ongelma. Peruskestävyyslenkkejä ajatellen kävely on aavistuksen liian hidasta ja juoksu puolestaan liian vauhdikasta. Ja kun maltti ei oikein lenkeillä pelitä siten, että kävelyn ja juoksun sekoituksella sykkeet saisi pidettyä kurissa, olen tällä hetkellä aika pahassa raossa. Niin hiljaa en oikeasti osaa juosta, että sykkeet pysyisivät nätisti 140 tuntumassa hiemankaan pidemmillä lenkeillä (ja uskokaa kun sanon: olen yrittänyt). Menohaluja siis olisi, kun vain olisi kuntoa...
Mutta siis itse asiaan. Kävin siis juoksemassa ja kävelemässä 9.6 kilometrin lenkin raikkaassa illassa. Eteneminen tuntui koko matkan ajan kevyeltä, kuten pk-lenkillä kuuluukin. Ilman sykemittaria sanoisin, että onnistunut lenkki. Sykemittarin kanssa voin hifistellä ja sanoa, että ehkä vieläkin hiljempaa pitäisi malttaa mennä. Tiedä sitten pitäisikö mieluummin uskoa omia tuntemuksia kuin mittaria - juoksufoorumilla tuntuu olevan kahta näkemystä asiasta. Kumpaakohan siis uskoisi? :)
Muutaman lenkin olen joutunut nyt taivaltamaan yksinäni, kun kalpealla lenkkikaverillani on jalassa jonkin sortin vamma, joka estää juoksemisen. Jos jalka ei ala paranemaan itsestään, pitänee kai käyttää koiraa eläinlääkärillä. Toivottavasti vain sillä ei ole mitään vakavaa ja se pääsee mukaan lenkeille taas pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti