Kyllä se taitaa kuitenkin tuo kantapää pakottaa pieneen juoksutaukoon. Aamun lenkillä se ei oikeastaan haitannut juuri yhtään, mutta lenkin jälkeen se sitten alkoi jomottamaan. Kosketusarka se ei ole, mutta siinä on sellainen pieni jomotus, joka ei oikeastaan satu, mutta ei sitä oikein pysty olemaan huomioimattakaan. Selkeä yhteys on kuitenkin olemassa tuon juoksun ja jomotuksen välillä, joten ehkä ei kannata alkaa leikkimään tulella. Pahimmassa tapauksessa tuosta voi tulla viikkojen juoksutauko - jos nyt selviäisi vaikkapa vain viikolla, niin aina parempi.
Muutoin lenkki oli oikeasti todella hauska. Kiertelin pitkin Lappeenrannan maaseutuja koiran kanssa siten, että reilu kymppi tuli täyteen. Koska en osaa pitää sykkeitä kurissa juoksemalla tarpeeksi hiljaa, päätin sotkea juoksun sekaan reippaita kävelyosuuksia. Ratkaisu oli omien tuntemusten valossa onnistunut, tosin sykkeet olivat edelleen pk-lenkkiä varten turhan korkeat (ka 145). Erityisesti loppua kohden vauhti alkoi kiihtyä hieman liikaa, kun homma tuntui niin helpolta. Viimeiset juoksuosuudet vedettiinkin sitten jo 160 sykkeillä hieman enemmän hengästyen. Loppuaika reilun kympin lenkille näytti kuitenkin 1 h 12 minuuttia eli hiljaa ollaan oikeasti menty (yli 7 min/km vauhtia). Ihan selkeästi siis oman juoksuvauhdin kontrollointi on vielä ihan lapsenkengissä.
Jos vain tuota kantapäätä ei jomottaisi, niin tällaiset lenkit olisivat ihan superhauskoja. Pitää hieroa hieman Mobilatia ja katsoa olisiko sillä mitään vaikutusta. Juoksusta pidän nyt joka tapauksessa taukoa ainakin muutaman päivän eli ensi viikolle suunnitellut tiistain ja keskiviikon lenkit muuttuvat pyöräilyksi ja ihan normi pk-lenkeiksi. Toisen kun oli tarkoitus olla vauhtileikittely, mutta en tiedä onko se pyörällä toteutettuna kovinkaan järkevää. Voihan sitä ehkä kokeilla - tuskinpa siitä mitään haittaakaan on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti