Ilma oli täydellinen juoksua varten: pieni tuulenvire, aurinko pilvessä ja asteita 17,5. Ja kun juoksijankin mieli oikeasti teki lenkkipolulle, kaikki vaikutti hyvältä onnistunutta lenkkiä ajatellen.
Ensimmäiset kilometrit olivat aivan älyttömän hienoja. Kaikki tuntui hyvältä ja vaikka sykkeet olivatkin 150 paremmalla puolella, niin kaikenlainen raskaus juoksusta oli tipotiessään. Reilun kolmen ja puolen kilometrin jälkeen tuli kuitenkin niin paha ylämäki, että osa siitä oli pakko kävellä sykkeiden noustessa lähelle 170:tä. Sen jälkeen juoksu tuntui oikeastaan jopa alkumatkaa paremmalta aina kymmeneen kilometriin asti, jolloin oikeaa lonkkaa rupesi hieman särkemään pakottaen kävelemään. Varsinkin ylämäissä, joissa jalkaa joutui nostamaan normaalia enemmän, lonkassa tuntui jomotuksen lisäksi sellainen pieni pistävä kipu. Kovin huolissani en kuitenkaan tuosta lonkasta ole, koska loppumatkasta juoksin vielä noin kilometrin ja se ei tuntunut enää niin pahalta. Nyt vain hieman venyttelyä, niin eiköhän se siitä verry!
Lenkin keskivauhti jäi loppujen lopuksi omankin mittapuun mukaan hitaaksi eli noin 6:50 min/km:llä, mutta eipä tuo haittaa. Oikeastaan jopa parempi, että se jäi noinkin hitaaksi, koska ongelmanihan nimenomaan on ollut, että juoksen liian kovaa ja hengitys menee puuskuttamisen puolelle. PPPP säännöstä ei ole siis yleensä tietoakaan. Tällä kertaa puuskuttamisesta ei ollut tietoakaan ja suurimman osan matkaa tekeminen tuntui kevyeltä.
Ei tässä vielä missään maraton kunnossa olla - ei lähelläkään - mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Kymmenen kilometrin väliaikakin oli tällä kertaa muutaman minuutin edellistä kympin lenkkiä pienempi. Kun jonkinlainen välitavoite on tuon kympi juokseminen 55 minuuttiin, niin oikeaan suuntaan ollaan senkin suhteen menossa. Tosin vielä on kirittävä reilut 8 minuuttia tuon tavoitteen saavuttamiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti