perjantai 3. syyskuuta 2010

5 kilometriä kylmässä sateessa

Mennäänpä sitten itse asiaan eli tämän blogin rungon muodostavaan treenipäiväkirjaan. Pidän ns. virallista kirjanpitoa treenistä lenkkivihko.fi sivustolla ja täällä olisi tarkoitus ottaa hieman rennommin. Kaikkia tietoja en aina niin orjallisesti aio tänne kirjoitella, vaan pikemminkin tarkoitus olisi tarinoida hieman yleisestä fiiliksestä ja harjoitteluun liittyvistä asioista yleisemmin. Esimerkiksi tavanomainen merkintä voisi näyttää seuraavalta...

Tänään se syksy sitten lopullisesti tuli. Vettä satoi lähestulkoon koko päivän ja ilman lämpötila oli kahdeksan astetta. Kyttäsin tuossa iltapäivällä lenkkiä varten sellaista vähemmän märkää hetkeä - ja epäonnistuin siinä surkeasti. Kun lopulta pääsin ulos asti, vettä tuli taivaalta kaatamalla. Ehdin kastua läpimäräksi jo alkuverryttelyn aikana ja huomasin samalla, että hanskat olisivat tulleet tarpeeseen. Kesän jälkeen ei ajatus kuitenkaan luista ihan niin hyvin, että osaisi yhdistää ulkolämpömittarissa näkyvän jääkaappilukeman ja lämpimän vaatetuksen toisiinsa. Ensi kerralla muistan, että sinertävät ja kohmeiset kädet eivät tunnu kantajastaan kivalta.

Lenkkikin oli alusta asti aikamoista puurtamista. Mikään ei oikeastaan tuntunut kauhean pahalta, mutta jotenkin ei vain olisi jaksanut. Jalat tuntuivat raskaalta. Sykemittari näytti tavoiteltua korkeampia lukemia ja yritin koko lenkin ajan hidastaa vauhtia, josko se auttaisi tukkoisuuteen. Käytännössä en kuitenkaan pystynyt hidastamaan juoksuvauhtia juuri lainkaan ja ajattelin, että normaalia kovemmat sykkeet johtuivat vain kylmästä ja kovasta tuulesta, joka aika ajoin puhalsi pahasti vastaan. Tosin noin 1,5 kilometrin jälkeen en enää huomannut sadetta, ilman kylmyyttä tai tuulta juuri lainkaan, kun yritin vain keskittyä pitämään vauhdin aisoissa.

Lenkin jälkeen oli sitten yllätyksen paikka. Lenkkiin oli nimittäin tuhraantunut aikaa vain 29 minuuttia, mikä tarkoittaa huomattavasti omaa hitainta juoksuvauhtiani kovempaa vauhtia. Tokihan ne sykkeet kertoivat jo lenkin aikana jotain sen suuntaista, että vauhtia on liikaa, mutta en olisi kuitenkaan uskonut, että ihan noin vauhdilla mentiin, kun se juokseminen oli vastatuulesta johtuen välillä aika puskemista ja oikeasti yritin mennä hiljaa. Ja hiljaa olisi tarkoittanut noin 6:30 kilometrivauhtia. Nyt kilometrivauhti tippui jonkin verran alle kuuden minuutin ja keskisyke pomppi noin 10-5 lyöntiä tavoiteltua korkeammalla. Kuulostaa pieneltä erolta, mutta tuossa 155 lyönnin hujakoilla homma muuttuu kokemuksen perusteella astetta raskaammaksi ja olisi ihan suotavaa, että oppisin juoksemaan riittävän hitaasti, jotta sykkeet pysyvät tuolla 145 tuntumassa. Kunnon kohotessa nuo sykkeet toki laskevat, mutta en ole ihan varma onko kokonaisuutta ajatellen paras ratkaisu se, että vedän tasavauhtisia hitaita lenkkejä jatkuvasti hieman liian kovaa.

2 kommenttia:

  1. Hitain juokseminen on vaikeinta... Minä käytin myös lenkkivihkoa aluksi, mutta siirryin sitten Heiaheiaan.

    VastaaPoista
  2. Pakkohan sitä oli käydä katsomassa mistä puhutaan. Tuo Heiaheia vaikuttaa pirteältä :) Ja tuli tehtyä sinne tilikin. Lenkkivihkossa vaikuttaisi kuitenkin olevan paremmat lenkkien seuranta tilastot kuin tuossa Heiaheiassa. Tai sitten en vain osannut käyttää tuota uutukaista.

    Kiitos joka tapauksessa vinkistä. Valinnanvara on aina hyvästä ja uusia treenipäiväkirjoja testailen mielelläni :)

    VastaaPoista